Viikko 1 haltuun..

MItä ihminen muuta tarvitsee vapaapäivinään, kuin Netflixin ja salmiakkijäätelöä?
©Heidi Merima

Ei mitään paniikkia vielä.

Minulla on yksi pahe yli muiden. Fazerin salmiakkijäätelöpuikot. En ole ajatellut kieltää niitä itseltäni kokonaan, sillä en usko kieltoihin millään henkilökohtaisen elämän osa-alueella. On kuitenkin ollut tarkoitus rajoittaa jäätelön määrää.

Etenkin, kun ensimmäinen ravintohaaste oli tällainen:

”Jätä viikoksi pois tyhjät nestemäiset energianlähteet eli limut, mehut, alkoholit, energiajuomat ja muut sokeriset juomat ja nautti juomaksi vettä. Veden sekaan voi heittää jäisiä marjoja tai hedelmiä antamaan makua. Kahvia ja teetä ja itse puristettuja tuoremehuja saa edelleen juoda maltillisesti. Suosittelen jättämään myös maidon pois viikoksi. Erityisesti, jos on ollut paljon nuhaa tai flunssia.”

Ensimmäisessä haastetreenissä, keskiviikkona 23.1. teimme leuanvetoja ja olin niin pumped sen jälkeen, kun olin saanut vedettyä noin 4×4 leukaa (ei kerrota kenellekään, että minulla oli leuanvedossa apunani leveä kuminauha ja vielä kaverikin), että ensimmäisinä päivinä leijuin kevyesti jäätelöaltaan ohi. Limuja, mehuja tai alkoholia en juurikaan juo muutenkaan, joten ainoa haaste piili maitotuotteissa.

Viikonloppuna tein ympäripyöreää työpäivää ja sorruin pitämään itseni hereillä sokerin -jäätelön- avulla. Ja kun olin päässyt taas Fazerin salmiakkipuikkojen makuun muutaman päivän tauon jälkeen, niitä ei niin vaan lopetettukaan. Tai näin minä itselleni valehtelin. Olen nimittäin tähän päivään saakka kuvitellut sokeririippuvuuden olevan todellinen, fysiologinen ilmiö.

Maailmalla on perustettu jopa klinikoita, joissa sokeriaddiktiota hoidetaan. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on kuitenkin kertonut Helsingin Sanomien jutussa,  että kyse on urbaanilegendasta.

– Sokeririippuvuus on iso harha. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista.

Jos sokeri aiheuttaisi fysiologista riippuvuutta, sokerinhimo olisi suurimmillaan aamulla, kun on joutunut kärvistelemään yön ilman sokeria. Usein himo kuitenkin iskee vasta iltapäivällä, kun väsähtää ja tylsistyy. Makeisiin tuotteisiin voi silti koukuttua psyykkisesti.

En ollut vielä panikoinut siitä, että ensimmäinen ravintohaaste meni maitotuotteiden -ja sokerin- osalta pieleen. Mutta nyt, viikon 2 alussa, kun käyn edelleen pöllimässä aviomieheni suklaarasioista kaikki marmeladit yön aikana, alan olla pienessä paniikissa.

One week down, seven to go. Tässä taitaa tulla kiire, jos meinaan saada seuraavasta inbody -mittauksesta tuloksen, jota ei tarvitse hävetä.

Tästä eteenpäin päivitän haasteblogia kahdesti viikossa; perjantaisin välitän teille TFW:n ammattilaisten terveysterveiset ja maanantaisin raportoin omasta edistymisestäni. Tai takapakistani, riippuu viikosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *