Avainsana: Ranska

Bibistä burkiniin -tietokirja kumoaa myytit ranskattarista ja esittelee monimuotoisemman kuvan

Bibistä burkiniin -tietokirja kumoaa myytit ranskattarista ja esittelee monimuotoisemman kuvan

”Se on se kaikkein kliseisin pariisitar: oikukas lapsinainen, joka näyttää söpöltä. Seinen varrella minihameessa pyöräilevä tai raitapaidassa croisanttia näpertelevä nainen myy, sillä hahmojen taakse kiteytyy aimo annos tunnistettavaa Ranska-nostalgiaa. Kukapa ei haluaisi olla tuo nonchalantti pariisitar: huoleton, tyylikäs ja hieman kapinallinen.”

Mainitsen heti alkuun, että Bibistä burkiniin -tietokirjan (S&S 2018) kirjoittaja Annastiina Heikkilä on vanha ystäväni jo noin 20 vuoden ajalta, joten tämä arvio ei toteuta eettistä ihannetta kriitikon puolueettomuudesta. Onneksi blogi on vapaamuotoisempi arvostelualusta kuin lehti.

Olin syyskuun loppupuolella Annastiinan kirjanjulkkareissa Jackie-baarissa Helsingin Punavuoressa. Kustannustoimittajansa haastateltavana Heikkilä kuvaili siellä, kuinka Pariisissa hän tuntee olevansa muiden silmissä se reipas ja reteä suomalaisnainen, naapureiden mukaan oikea ”sporttirouva”, koska hän käy kerran viikossa lenkillä tai joogassa. Helsingissä taas mielikuva hänestä on tyystin toisenlainen: se juhliin ylipukeutuva, urheilua kaihtava pariisilaishenkinen nainen. Omissa silmissäni Annastiina ruumiillistaa täydellisesti pariisilaisen naisihanteen.

Kuten kirjan alaotsikko Totuuksia ranskatar-myytin takaa kertoo, omakohtainen tietokirja pureutuu mielikuviimme ranskalaisista naisista. Aiemmin paljon Pariisissa matkustellut ja siellä au pairinakin työskennellyt Heikkilä on nyt asunut Pariisissa syksystä 2013 lähtien Ylen uutistoimittajana, yhdessä kuvaajanaan toimivan suomalaisen aviomiehensä kanssa. Kirjaa varten Heikkilä on haastatellut feminististen kysymysten parissa työskenteleviä ranskalaisia naisia. Lisäksi hän ranskankielentaitoisena on käyttänyt materiaalinaan ranskalaisia uutisia ja lähdekirjallisuutta. Kirja tarjoaakin ainutlaatuisen näkymän ranskalaisen kulttuurin sisälle, kuitenkin ulkopuolisen tarkkailijan raikkaalla katseella.

Kauniskantiseen ja kiehtovan nimiseen kirjaan on helppo tarttua. Heikkilän kirjoitustyyli on tarkka, soljuva ja humoristinen, mikä tekee teoksesta mukaansatempaavan.

Annastiina Heikkilästä kirjanjulkkareissa 26.9.2018 ottamani kuva.
Annastiina Heikkilästä ottamani kuva kirjanjulkkareissa 26.9.2018.

Aihe on herkullinen, koska Ranska on erityisesti tunnettu tyylikkäistä, naisellisista ja hoikista kaunottaristaan, joista jokainen osaa kasvattaa hyvinkäyttäytyvän bébén. Heikkilä tuo esiin sen, kuinka väkivaltaisen kapea tuo ihanne on ja kuinka mielikuva sulkee ulos suuren osan ranskalaisia naisia, kuten ei-valkoiset, muslimit, lapsettomat, vanhat ja lihavat. Ideaali vaikuttaa näiden naisten elämään paljon, koska se estää heiltä pääsyn moniin työpaikkoihin ja aiheuttaa muutenkin syrjintää.

Heikkilä tutkailee Ranskaa pohjoismaisen tasa-arvoihanteen kautta, jolloin Ranska näyttäytyy feminismin kannalta monissa seikoissa takapajulana. Kirjan näkökulma voi tuntua rankalta ja negatiiviselta, mutta nyt ollaankin rikkomassa idealisoituja myyttejä. Heikkilä näkee myös ranskalaisen kulttuurin hyvät puolet, kuten ihanteen keskinkertaisesti ja rennosti suoritetusta äitiydestä, minkä takia naiset eivät Ranskassa samalla tavalla pelkää äidiksi tuloa kuin esimerkiksi Suomessa. Muutenkin hampaat irvessä suorittamista ja toisaalta ylilyöntejä enemmän Ranskassa arvostetaan kohtuudella nautiskelua ja hyvää tunnelmaa.

Kirja esittelee uraauurtavia ja rohkeita ranskalaisia naisia. Kirjan nimessä oleva Bibi viittaa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin vaimoon Brigitte Macroniin, jonka kutsumanimi on Bibi. Miestään 24 vuotta vanhempi Bibi on suosituin ensimmäinen nainen Ranskan historiassa, pitkälti juuri epäsovinnaisen parisuhteensa vuoksi, joka alkoi kun naimisissa oleva kolmen lapsen äiti Brigitte oli 15-vuotiaan, varhaiskypsän Emmanuelin äidinkielenopettaja ja näytelmäkerhon vetäjä.

Heikkilä kuvaa kirjassaan Ranskan elokuvateollisuutta, jossa taas mieshahmojen naisystävät ovat yleensä heitä 20-30 vuotta nuorempia tyttösiä. Tämä tieto voi yllättää kun maailmalla tunnetaan kypsään ikään ehtineet ranskalaiset näyttelijättäret, kuuluisimpina Catherine Deneuve, Isabelle Huppert ja Juliette Binoche. Heikkilä kuitenkin kirjoittaa, että he ovat poikkeuksia. Le Monden selvityksen mukaan Ranskassa näyttelijättärien aktiiviuran pituus on keskimäärin kahdeksan vuotta kun taas miesnäyttelijöillä aktiiviura kestää 28 vuotta.

Bibistä burkiniin käsittele myös ranskattarien kohtaamaa seksuaalista häirintää (erityisesti julkisissa liikennevälineissä), naisten vähättelyä työpaikoilla, #metoo-kampanjan hidasta etenemistä Ranskassa, tummaihoisten näyttelijöiden mahdottomuutta saada hyviä rooleja tai mitään rooleja ylipäätään, kauneusteollisuuden vahvaa jalansijaa Ranskassa, hysteerisen kielteistä suhdetta muslimeiden huiveihin ja musliminaisten radikalisoitumista kun ranskalainen yhteiskunta sulkee heidät ulkopuolelleen. Heikkilä värittää kirjaa henkilökohtaisilla kokemuksillaan, jotka ovat opuksen suola.

Kirja syvensi ja monipuolisti tietoani näistä aiheista ja selitti niiden taustoja. Sivistyin paljon, samalla kun kirja tuntui kevyeltä lukea.

Teksti: Elisa Helenius

Sain arvostelukappaleen kustantamolta. 

Alun suora lainaus on kirjasta Bibistä burkiniin.

Olen ottanut artikkelikuvan teoksen julkaisujuhlista.

Lue lisää kirjasta S&S kustantamon verkkosivuilta.