Avainsana: rakkaus

Kansallisteatterin Julia & Romeo sekoittaa onnistuneesti vanhaa ja uutta

Kansallisteatterin Julia & Romeo sekoittaa onnistuneesti vanhaa ja uutta

Julia saapuu kukkien koristamalle parvekkeelle, tupakoimaan. Hän käy kierroksilla ja tunnustaa rakkautensa Romeolle, jonka on juuri kuullut kuuluvan sukuun, jota hänen perheensä vihaa. Myös Juliaan rakastunut Romeo piileskelee parvekkeen alla ja kuulee kaiken.

Tämä on ehkä ikonisin kohtaus Shakespearen 1590-luvulla syntyneessä tragediassa Romeo ja Julia, mutta nyt Kansallisteatterin uutena versiona Julia & Romeo. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä jo 7. maaliskuuta, mutta suosittu esitys on palannut ohjelmistoon syksyllä, ja näytöksiä on joulukuun 11. päivään asti.

Tarinassa kaksi rikasta veronalaista sukua, Montaguet ja Capuletit, ovat olleet riidoissa jo sukupolvien ajan. Silti suvun nuoret salaa rakastuvat toisiinsa, onnettomin seurauksin. Näytelmää on sittemmin varioitu lukemattomia kertoja uusiksi tarinoiksi ja esitysmuodoiksi, kuuluisimpina versiona musikaali West Side Story (1957).

Kuvaaja Tuomo Manninen.
Kuvaaja Tuomo Manninen

Näytelmä käsittelee nuoruutta, romanttista rakkautta, kuolemaa ja vihanpidon tuhoisuutta. Olen joskus lukenut, että omana aikanaan Romeo ja Julia kuvasi sellaista romanttista rakkautta, jota ei oikeastaan ollut olemassa järjestettyjen avioliittojen takia, ja tragedia toimikin varaventtiilinä ihmisten romantiikan kaipuulle.

Romeo ja Julia on maailman kuuluisin rakkaustarina, mutta usein unohdetaan, että kyseessä on vain muutaman päivän kestänyt teinien välinen rakkaussuhde. Julia on kaksi viikkoa vaille 14-vuotias. Näytelmän tapahtuma-aikaan hän on silti jo tavallisessa iässä menemään naimisiin. Hänen vanhempansa kuvataan Kansallisteatterin versiossa iloluontoisina juhlijoina, vaikka todellisuudessa he ovat haudanneet jo kaikki muut lapsensa paitsi Julian.

Romeo taas on ennen Julian kohtaamista korviaan myöten rakastunut Rosalineen ja masentunut siitä, ettei neito vastaa hänen tunteisiinsa. Shakespeare kuvaa näytelmissään usein eroottisen kiinnostuksen oikullisuutta, ja Romeokin vaihtaa lennosta tunteidensa kohdetta kun hän näkee Julian. Toki molemminpuolinen rakkaus on näytelmässä lopulta voimakkaampi kokemus kuin yksipuolinen ihastus.

Kuvaaja Tuomo Manninen.
Kuvaaja Tuomo Manninen.

Kansallisteatterin raikkaassa tulkinnassa Romeo on itkuherkkä ja rakkaudesta kuumeinen teinipoika, mikä sopii hyvin näytelmään, koska Romeo on usein nähty vähän nynnynä eivätkä miehet ole erityisesti kilpailleet hänen roolinsa esittämisestä. Olli Riipinen tekee hahmosta sekä koomisen että toisaalta urhoollisen ja romanttisen. Juliasta on tehty eteerisen immen sijasta reipas ja jopa vähän ronski hahmo, jolla on ohjat käsissään (roolissa loistaa Satu Tuulia Karhu). Esityksen energisyyttä lisää kenties se, että nuoret näyttelijät ovat Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijöitä.

Kansallisteatterin versioon on tehty muitakin muutoksia alkuperäiseen tarinaan nähden. Kahden kuumakallen, Romeon parhaan ystävän Mercution (Miro Lopperi) ja Julian serkun Tybaltin (Jarno Hyökyvaara), välillä on romanttista jännitettä (tosin Shakespearen näytelmissä vihjaillaan usein hahmojen queer-identiteeteistä). Romeon serkun Benvolion roolissa onkin nainen (Sonja Salminen). Julian kosija Paris (Eetu Känkänen) on keikari pitkissä kutreissa. Julian imettäjällä (Sanna-Kaisa Palo) on viikset ja fransiskaanimunkki Veli Lorenzo (Kristo Salminen) on kuin huumehöyryinen hippi, jonka rippituoli on pyörillä liikkuvassa vaunussa. Koreografi Ima Iduozee on tehnyt Capuletien järjestämistä juhlista vetävän ja mystisen tanssiesityksen. Pitkillä miekoilla toteutettu taistelukohtaus on myös näyttävä.

Kaunis dialogi on Shakespearen näytelmästä eikä repliikkejä ole lähdetty muuttamaan. Käytössä on Marja-Leena Mikkolan vuoden 2006 uusi käännös WSOY:lle, ja kieli onkin helposti ymmärrettävää nykykuulijalle.

Kuvaaja Tuomo Manninen.
Petra Kuntsin suunnittelemat naamiot ovat makeita. Kuvaaja: Tuomo Manninen

Osalla näyttelijöistä on 1500-luvun epookkiasut ja peruukit, osa taas saapuu lavalle huppareissa ja reisitaskuhousuissa. Erikoiselta kuulostava visuaalinen ilme on yllättävän luonteva ja toimiva. Ne näyttelijät, joilla on epookkiasut, myös näyttelevät enemmän vanhahtavaan tyyliin ja nykyajan asuissa olevat taas reteämmin.

Muusikot Mila Laine ja Aleksi Kaufmann soittavat lavan vieressä alemmissa aitioissa, niin että yleisö voi nähdä heidät. Tunnelmallisella musiikilla on tärkeä rooli esityksessä.

Kuvaaja Tuomo Manninen.
Kuvaaja Tuomo Manninen.

Lavastus on minimaalinen mutta kaunis. Lavalla on kolmionmuotoinen korokelava ja suuri puinen kehikko, joka välillä nousee ilmaan. Aitiot on koristeltu tekokukin. Salia on hyödynnetty kekseliäästi kun näyttelijät kulkevat välillä neljännen rivin tuolien päälle tehdyllä kultaisella korokkeella tai saapuvat lavalla katsomon takaa tai ilmestyvät katsomon sivuparville ja aitioihin. Jos haluat nähdä esiintyjät kunnolla, niin en suosittele istumista permannon kolmella ensimmäisellä rivillä!

Näytelmän on ohjannut ohjaaja-näyttelijä Jussi Nikkilä, 36, joka on opiskellut Shakespearen teatteria London Academy of Music and Dramatic Art -koulussa Englannissa. Nikkilän ohjaajandebyytti Kansallisteatterissa oli kehuttu Rikhard III, jonka näin ensi-illassa 30.11.2016 ja vaikutuin. Molemmat esitykset ovat olleet Anna Viitalan sovittamia. Nikkilä ja Viitala ovat tuoneet esiin Shakeaspearen tragedioihin myös liittyvät humoristiset piirteet, mikä tekee esityksistä kevyempi, unohtamatta silti niiden koskettavuutta. Nytkin Julian & Romeon loppukohtauksessa moni katsomossa turvautui nenäliinaan.

Teksti: Elisa Helenius

Näin esityksen avecin kanssa pressilipuilla maanantaina 15.10.2018. 

Lue esityksestä lisää Kansallisteatterin verkkosivuilta.

Kesto: 2h 35min (sisältää väliajan)

Rooleissa: Jarno Hyökyvaara, Olli Ikonen, Katariina Kaitue, Satu Tuuli Karhu (TeaK), Eetu Känkänen (TeaK), Miro Lopperi (TeaK), Sanna-Kaisa Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen (TeaK), Kristo Salminen, Sonja Salminen ja Juha Varis
Muusikot: Mila Laine ja Aleksi Kaufmann
Ohjaus: Jussi Nikkilä
Sovitus ja esitysdramaturgia: Anna Viitala
Suomennos: Marja-Leena Mikkola
Sävellys: Mila Laine
Lavastus: Katri Rentto
Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen
Koreografia: Ima Iduozee
Taistelu­koreografia: Kristo Salminen ja Ima Iduozee
Valosuunnittelu: Pietu Pietiäinen
Äänisuunnittelu: Viljami Lehtonen
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi
Ohjaajan assistentti: Johanna Kokko