Avainsana: Patrik Borg

Terveysterveiset #viikko3

Älä laihduta!

Tämän viikon terveysterveiset tulevat intuitiivisen syömisen kokemusasiantuntijalta, Anna Rinta-Jyllilältä. Rinta-Jyllilä on laihduttanut elämänsä aikana arviolta lähemmäs sadan kilon verran.

”Millon se oli kaalisoppadieettiä, milloin ’syön terveellisemmin mutta rajotan kaloreita’ -ajatusta, milloin herkkulakko”, Rinta-Jyllilä listaa.

”Olen myös karpannut, skarpannut ja kaikkea mahdollista. Lopputulos oli aina sama; kilot tulivat takaisin, yleensä tietysti korkojen kera. Aloin kaivata vaihtoehtoista tapaa toimia.”


Anna Rinta-Jyllilä huomasi, että laihduttaminen ei kannata. Kuva Annan
Heftytraining-blogista

Rinta-Jyllilä oli vielä kymmenen vuotta sitten toistakymmentä kiloa painavampi. Sitten hän päätti, ettei laihduta enää ikinä.

”Aloitin kuitenkin kuntoprojektin. Tavoite oli sellainen, että ei väliä, mitä tapahtuu painolle, kunhan kunto nousee”, Rinta-Jyllilä sanoo.

”Tämä poisti kaiken paineen kuntoilusta. Paino kuitenkin putosi projektin seurauksena ja se on pysynyt poissa kymmenen vuotta ilman, että olen tehnyt sen eteen mitään.”

Rinta-Jyllilä on intuitiivisen syömisen puolestapuhuja, samoin, kuin ravitsemusasiantuntija Patrik Borg. Kyseessä on metodi, joka nojaa ihmisen sisäsyntyisiin ”syömisen tehdasasetuksiin.”

”Pyritään siihen, että syötäisiin nälkä- ja kylläisyyssignaalien perusteella. Ja sehän ei ole aluksi helppoa! Varsinkaan, jos on laihdutustausta”, Rinta-Jyllilä nauraa.

”Patrikin metodin mukaan kaikki alkaa säännöllisestä syömisestä. Jos keho ja mieli ovat ihan hukassa signaalien kanssa, säännöllisen ruokarytmin kanssa niitä on pikkuhiljaa helpompi ja helpompi tunnistaa.”

Metodiin kuuluu myös ehdoton sallivuus. Sallivuus näkyy myös TFW:n haasteissa, joissa painotetaan ennemmin lisäämään ruokavalioon sieltä puuttuvia asioita, kuin poistamaan mitään.

Rinta-Jyllilä alkoi pitää vuonna 2013 Heftytraining-blogia, joka perustui ajatukseen kuntoilusta ilman painonpudotustavoitetta. Viimeisin postaus, tammikuulta 2019, alkaa näin:

”Tammikuu on jo vuosia ollut kuntosalien ja liikuntakeskusten kiireisin kuukausi. Vuoden vaihtuessa iso joukko ihmisiä päättää aloittaa uuden elämän ja tehdä kuntoremontin. Tyypillisesti helmikuun lopulla saleilla on jo huomattavasti väljempää.

Miksi näin käy? Vaikka pyhästi vannotaan, että nyt elämä muuttuu, siihen ei lopulta pystytäkään kovin pitkäjännitteisesti. Sohva alkaa kutsua, aikataulut eivät natsaa ja flunssia alkaa tulla. Äkkiseltään voisi luulla, että syy tähän on itsekuri.

Väitän kuitenkin, että motivaation saa pidettyä yllä jopa vuosia myös hyvin alhaisella, lähes olemattomalla itsekurilla. Itseasiassa liian hyvä itsekuri saattaa jopa olla motivaatiolle myrkkyä. Usein juuri itsekurin voimalla treeni on aloitettu aivan liian kovalla teholla. Ylimitoitetuista odotuksista tiputaan alas korkealta ja kovaa.”

Tämä on todella lohdullista luettavaa. Itsekurilla pääsee alkuun, mutta ei kovin pitkälle. Motivaatio on se, jota myös minä tarvitsen elämänmuutoksessani. Perehdyn aiheeseen tarkemmin ensi viikon terveysterveisissä.

Kuten Rinta-Jyllilä sanoo, muutoksen ei tarvitse olla suuri tuottaakseen toivottuja tuloksia. Vaikka mieleni tekisi lähteä kuntosalille TFW:n välipäivinä varmistelemaan edistymistäni, en sitä tee.

En myöskään ruoski itseäni, jos säännölliseen ruokarytmiini pääsee eksymään satunnainen Fazerin salmiakkijäätelöpuikko.

”Jos herkut ovat kiellettyjä, niiden arvo on silmissäsi paljon suurempi, kuin mitä se olisi, jollet olisi kieltänyt niitä itseltäsi”, Rinta-Jyllilä sanoo.

Palkintoarvon purkaminen tapahtuu sallivuuden kautta.”

Mikä ihana ajatus. Jälleen kerran. Ihanaa viikonloppua, olkaa itsellenne armollisia.