Subutexin matka Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi, osa 2.

Trigger warning! Postaus sisältää aikakauslehtikuvia iv-huumeista ja katukauppalääkkeistä

Sarjan ykkösosassa kerrottiin, miten Jesse oli lähtenyt pohjoiseen myymään korvaushoitolääkkeitään ja miten sekä korvaushoito että korvaushoitolääkkeiden katukauppa alkoivat Suomessa.

::::::

Subutexin määrä katukaupassa lisääntynyt

Vuonna 2016 tulli takavarikoi noin 21 000 Subutex-tablettia, kun edellisvuonna niitä oli vain päälle 18 000. Myös Helsingin huumepoliisin ”Kaupungin varjoja” –blogissa kerrottiin suurista takavarikoista vuodelta 2016. Suurin yksittäinen takavarikko tapahtui marraskuussa.

Katukaupassa olevat korvaushoitolääkkeet liuotetaan veteen, jotta ne voidaan pistää suoneen. Kuvituskuvaa ©Mediaposse Helsinki

Poliisin blogista:

Helsingin huumepoliisi teki marraskuussa 2016 Suomen historian suurimman Subutex- huumausainetakavarikon, kun Ranskasta Viron kautta Suomeen yli 40 000 pilleriä salakuljettanut venäläismies jäi kiinni. (- -)

Noin kahden kuukauden ajan venäläismies teki täyden päivätyön Ranskassa ostamalla pillereitä rautatie- ja metroasemilta. Ranskassa pillereitä myyvät narkomaanit, jotka saavat niitä luvallisesti heroiinin vieroitushoitoihin.

Subutex maksaa Ranskan pimeillä markkinoilla 0.80e -1.5e/pilleri ja Suomessa katukaupassa pilleristä saa noin 30 euroa kappaleelta (syksy 2017). Houkutus pillereiden salakuljetukseen on ilmeinen varsinkin, kun Subutexit saa kaupaksi melko vaivattomasti. (- -)

Miehen ostamat isot matkalaukut tulivat ääriään myöten täyteen, eikä niihin muita tavaroita mahtunutkaan. Muutama pippuripussi oli laitettu matkalaukkuihin huumekoiran hämäämiseksi. Paluu tapahtui busseilla ja takseilla Tallinnaan, josta edelleen lautalla Suomeen. Tallinnan satamassa mies ostatti paikallisella naisella itselleen liput Helsinkiin, jotta mitään jälkeä hänen liikkumisestaan ei tulisi viranomaisten tietoon. (- -)

Loppupäätelmänä on, että Subutex-ralli Ranskasta ei lopu ennen kuin Ranskan viranomaiset puuttuvat siihen kaikella tarmolla.

Tullin mukaan buprenorfiinikeikoissa suuri osa tekijöistä on Suomesta. He eivät erittele ihmisten alkuperää sen tarkemmin; puhutaan Suomessa asuvista.

Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen kertoo, että salakuljetusmetodeita ei paljasteta.

”Emme halua antaa kenellekään neuvoja, miten tehdä asiat. Mutta sanotaan näin, että metodeja kierrätetään. Jotkut 90-luvulla käytetyt keinot ovat tulleet takaisin.”

Avointa kauppaa korvaushoitolääkkeillä

Subutex (”Subu”, ”Teksi”, ”Tekkeni”, ”Orkkis”, ”Kasi”) on nykyisessä korvaushoitokäytännössä korvattu lähes kokonaan Suboxone (”Xone”, ”Filmi”) -nimisellä valmisteella, jossa on buprenorfiinin lisäksi naloksonia. Naloksoni kumoaa opioidin euforisoivan vaikutuksen ainakin teoriassa.

Osa tätä juttua varten haastatelluista käyttäjistä kertoi, ettei huomaa eroa Subutexin ja Suboxonen välillä. Suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että Suboxone pitää vain terveenä, siinä missä Subutex euforisoi. Viime aikoina tabletit on korvattu korvaushoidossa pieniä teipinpaloja muistuttavilla filmeillä, joita on vaikeampi käyttää väärin.

Lisäksi markkinoille on nyt tullut uudenlainen, ihon alle injektiona pistettävä valmiste, Buvidal. Injektio estää kotilääkkeiden valumisen katukauppaan, sillä lääke pistetään klinikalla joko kerran viikossa tai kerran kuukaudessa.

Yhteistyökumppanimme kirjoittaa Buvidal-kokemuksistaan tässä samassa blogissa nimimerkillä ”Koekaniini”.


Suboxone-filmejä on vaikeampi väärinkäyttää, kuin tabletteja, mutta se ei ole mahdotonta.
Kuvituskuvaa ©Mediaposse Helsinki

Jotta filmejä voisi käyttää suonensisäisesti, ne pitää ensin liuottaa veteen ja vetää filtterin kautta ruiskuun. Filtteri ei kuitenkaan poista suun kautta nautittavaksi tarkoitettuja täyteaineita, jotka aiheuttavat käyttäjille intensiivistä päänsärkyä ja vaarallisia horkkakohtauksia.

Jesse odottelee toimittajaa eräällä Espoon juna-asemalla. Hänellä on mukanaan korvaushoitolääkettään Suboxonea, jota haluaisi joko myydä tai vaihtaa rauhoittaviin lääkkeisiin. Kauppanimellä tai edes vaikuttavalla aineella ei ole väliä, kunhan aine kuuluu bentsodiatsepiinien lääkeryhmään.

”Jengi ostaa Xonea vaan, jos Subutexia ei oo tarjolla tai jos ei oo varaa. Subu maksaa pahimmillaan kolme kertaa enemmän”, Jesse kertoo.

”Tällä hetkellä Subutexistä joutuu maksamaan 20-45€ riippuen siitä, ostaako frendiltä vai tuntemattomalta. Xonea voi saada 15 eurolla. Lisäksi filmeistä maksetaan vielä nappejakin vähemmän. Se johtuu ihan siitä, että filmejä on vaikeampi lyödä hihaan.”

Jessen eteen seisahtuu vanhempi herra, joka ei edusta kantaväestöä. Hän silmäilee Jesseä tuiman näköisenä. Päihtymystila on sitä luokkaa, että ilman vieressä olevaa, tukevaa betonipylvästä hän silmäilisi Jesseä maan rajasta.

”Sillä on joku ryynipurkki kädessä”, Jesse toteaa.

”Mä veikkaan, että Subun osto hoituu tässä samalla.” Näinkö helposti se kävi?

Jessen ostoksia. Suomessa kauppanimellä Rivatril myytävää bentsodiatsepiinia valuu Suomeen Viron markkinoilta Rivotril-kauppanimellä.
©Heidi Merima

Koekaniini: perjantain ylläri

Sain siis Buvidal-injektion viime tiistaina. Alkuun kaikki oli todella hyvin, en palellut öisin ja aamulla heräsin pirteänä – toisin, kuin Suboxone-filmien aikana. Olen herännyt viimeisen 10 vuoden aikana joka ikinen aamu kylmissäni sekä fyysisesti että henkisesti.

Pelkäsin kaikista eniten sitä, että aamuni ei lähde käyntiin ilman filmejä. Mutta kas kummaa, olin todellakin käynnissä heti herättyäni. Vielä torstaina olin sitä mieltä, että mikään ei voi mennä vikaan.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin vieroitusoireisiin. Taustaksi on kerrottava, että lopetin korvaushoidon muutama vuosi sitten. Viimeinen alasajo tehtiin laitoksessa ja hyvä niin; olin vielä kuusi viikkoa lääkkeen loppumisen jälkeen niin kipeä, että olisin halunnut kuolla.

Pahimmat kivut olivat jalkojen lisäksi suolistossa. Minulla ei ole tavallisesti mitään suolisto-oireita, mutta silloin tuntui, että selkälihasteni alla oleva osa minua on tulessa. Laitoksen lääkäri ei meinannut tuolloin uskoa, että kipu on suolistossa, sain pitkään pelkkiä selkäsärkyyn tarkoitettuja lääkkeitä. Välillä kipu yltyi niin kovaksi, että minut lähetettiin sairaalapäivystykseen saamaan apua.

Kun lääkäri lopulta suostui kokeilemaan kovaan sisäelinkipuun tarkoitettua Litalginia, kipu loppui, kuin seinään. Laitoksen hoitajat sanoivat minulle useasti, etteivät ole koskaan nähneet kenenkään tulevan yhtä sairaaksi korvaushoidon lopetuksessa.

Kun oireet eivät olleet vielä kuukausienkaan päästä hellittäneet, pääsin takaisin korvaushoitoon, vaikka määräaika suoralle paluulle oli jo umpeutunut. Joten osasin odottaa, että vaihto Suboxonesta Buvidaliin ei käy aivan ongelmattomasti.

K-klinikalla kerrottiin, että jos tunnen vieroitusoireita, minun tarvitsee vain soittaa klinikalle, ja saan joko lisäannoksen tai seuraavan täyden injektioannoksen aikaistettuna.

Kun sitten perjantain vastaisena yönä heräsin tuttuun suolistokipuun, lihassärkyyn ja kylmyyteen, en osannut pelätä sen kummemmin, koska klinikan aukeamiseen ei ollut montaa tuntia aikaa. Soitin heti aamusta. Omahoitajani ei ollut paikalla, joten eräs toinen hoitaja lupasi soitella minulle ”myöhemmin.”

Odottelu vieroitusoireisena oli yhtä helvettiä, varsinkin, kun töihin lähdön ajankohta lähestyi. Soitin klinikalle uudelleen vähän kahden jälkeen, koska tiesin klinikan menevän puoli kolmelta kiinni. Toimistosihteeri vastasi ja sanoi ”kaikki hoitajat ovat jo lähteneet kotiin.”

M_I_T_Ä_ _V_I_*_*_U_A_??

ENTÄS MINÄ?

Jäin tuijottamaan luuriani täysin shokissa puhelun jälkeen. Tässäkö tämä klinikan tuoma ”turva” nyt oli? Miten voi olla mahdollista, että minulle ei edes soitettu takaisin, vaikka sanoin puhelussa, etten ole työkuntoinen ja työpäivä on alkamassa?

Yllättäen kuitenkin noin tunti kyseisen puhelun jälkeen klinikan numerosta soitettiin. Hoitaja sanoi, että on keskustellut lääkärin kanssa oireistani -kylmyydestä, kivuista ja suolistokivusta- ja ”ne eivät kuulosta vieroitusoireilta”. Seuraava lause pudotti maailmaltani pohjan.

”Voit tulla maanantaina voinnin arvioon.”

Ne teistä, joilla on kokemusta vieroitusoireista, voivat kuvitella, miltä minusta tuntui perjantaina, kun kuulin, että saan apua vasta maanantaina. Samanlaista epätoivoa ja pelkoa en ole tuntenut aikoihin.

Minun olisi pitänyt olla viikonloppu töissä. Koska olen yrittäjä, asiakkaani jäävät nyt ilman työsuoritusta ja minä ilman palkkaa. Lisäksi maanantaina on tentti, joka on viimeinen etappi minun ja tutkintoni välissä.

En osaa sanoin kuvailla, miten kauhuissani ja ennen kaikkea pettynyt olen. Vaikka kerroin puhelimessa, että yritykseni ja koulutukseni ovat vaakalaudalla, ellen pysty tänä viikonloppuna suoritumaan täydellisesti, niin vastaus oli ”voi voi.”

Voi voi, jos en valmistu ammattiin? Voi voi, jos yritykseni menettää suuren ja tärkeän asiakkaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että klinikka ei pidä lupauksistaan kiinni?

Voi voi, jos joudun lääkitsemään itse itseäni, kun en kestä enää?

Minä todella haluan tähän injektiohoitoon. Siis ihan todella. Klinikan hoitajat ja lääkäri voivat siis olla täysin varmoja siitä, että _en_valita_turhasta. Nyt on lauantai, eli olen kärsinyt vieroitusoireista puolitoista vuorokautta. Aika on tuntunut puoleltatoista vuodelta.

Maanantaihin on vielä todella monta, monta, monta, monta paskamaista hetkeä aikaa. Ja kyllä, osasin odottaa, että ensimmäinen injektio ei kanna viikkoa, koska minulla on kymmenen vuoden naloksonit alla.

Mutta en todellakaan osannut odottaa, että minut jätetään oman onneni nojaan.

Royalty-free stock illustration of a poop emoji, in tears. It looks sorrowful and upset.

Subutexin matka Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi, osa 1.

Tämänpäiväinen aiheemme liittyy Koekaniini-nimimerkin blogisarjaan. Koekaniini kirjoittaa uudesta Buvidal-korvaushoitolääkkeestä, joka annetaan injektiona kerran viikossa tai kuukaudessa.

Tänään julkaisemme ensimmäisen osan toimittaja Heidi Meriman korvaushoitolääke Subutexia käsittelevästä reportaasista. Seuraavat osat julkaistaan vuorotellen Koekaniinin postausten kanssa.

Subuja spottaamassa

Teksti ja kuvat Heidi Merima/Mediaposse Helsinki

Subutex on muuttunut nopeasti pienen ryhmän korvaushoitolääkkeestä Suomen käytetyimmäksi suonensisäiseksi huumeeksi. Syksyllä 2017 Subutexia oli laajalti tarjolla etenkin Pohjois-Suomen katukaupassa. Hinnat ovat silti pohjoisessa moninkertaisia pääkaupunkiseutuun nähden.

Jesse istuu hiihtohissitasanteella Ounasvaaran huipulla ja puree kynsiään. Hän on matkustanut Suomen halki saadakseen paremman hinnan tavarasta, jota on kauppaamassa. Epäonnistumisen mahdollisuutta ei ole. Jos kaupat menevät pieleen, velat jäävät maksamatta ja Jesse joutuu jäämään pohjoiseen velkojiaan pakoon.

Jesse Ounasvaaralla kesällä 2017.
©Heidi Merima

Kipu- ja korvaushoitolääkkeenä tunnettu, opiaattien ryhmään kuuluva buprenorfiini (kauppanimi Subutex) tuli Suomeen 80-luvulla. Alkuun sitä sai ainoastaan Pentti Karvoselta, joka oli ensimmäinen korvaushoitoa tarjonnut lääkäri Suomessa.

Karvonen keskeytti lääkkeen määräämisen 80-luvun lopulla, kun hänen kollegansa menetti reseptinkirjoitusoikeutensa korvaushoidon tarjoamisen vuoksi. Karvonen jatkoi toimintaansa vuonna 1993. Vuonna 1997 Karvonen menetti pkv-lääkkeiden (pääasiassa keskushermostoon vaikuttava) reseptinkirjoitusoikeuden.

”Jos sai Karvosen vakuutettua siitä, että oli tosissaan hakeutumassa korvaushoitoon, hän varasi lääkärinajan Ranskasta”, Karvosen potilaana ollut Pete kertoo.

”Ranskalaislääkärit olisivat määränneet mitä tahansa, mutta Karvonen oli tarkka resepteistä. Tullista pääsi vaivatta läpi, ellei mukana ollut mitään ylimääräistä. Jotkut ostivat kuitenkin bentsoja (bentsodiatsepiini, rauhoittava lääke) katukaupasta ja homma saattoi kaatua siihen.”

Matka Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi

Aineen katukauppa alkoi joidenkin mediassa esitettyjen tietojen mukaan Raahesta, kun eräs mestaritason voimailija asioi Karvosen vuonna 1996 perustamalla Benemix-klinikalla. Benemix oli Suomen ensimmäinen varsinainen korvaushoitoklinikka, joskaan 90-luvulla aineen jakelua ei oltu vielä aloitettu Suomessa.

Tarinan mukaan kyseinen voimailija sai nivelkipuihinsa buprenorfiinia. Tieto aineesta levisi voimailijan kautta raahelaisille diilereille, jotka hakeutuivat Karvosen hoitoon. Vuosituhannen vaihteessa tuolloin 17 000 asukkaan Raahessa arvioitiin olevan ainakin 150 Subutexin väärinkäyttäjää.

Tullin valvontajohtajan Hannu Sinkkosen mukaan kyseessä on urbaanilegenda.

”Ei tää asia näin kyllä mennyt”, Sinkkonen toteaa.

”Buprenorfiinin salakuljetus on ollut alusta saakka pääosin ammattilaisten käsissä. Ainetta on hankittu ympäri Eurooppaa sieltä, missä se on ollut halvinta ja helpoiten saatavilla.”

”Kun aineen saanti on tyrehtynyt muualta 90-luvun lopulla, salakuljettajat siirtyivät Ranskaan.”

Raahessa olleiden väärinkäyttäjien määrä ei ollut kuitenkaan kovin väärin arvioitu. Ensimmäistä suuren luokan Subutex-tapausta käsiteltiin Raahe-Ylivieskan käräjäoikeudessa vuosina 1999-2000. Tapauksesta sai tuomion 13 henkilöä huhtikuussa 2000. Tuomiot vaihtelivat huumausainerikoksesta törkeään huumausainerikokseen.

Yksi Raahen syytetyistä oli tuonut Ranskasta toista sataa tablettia ja myynyt niitä 500 markan kappalehintaan. Oikeus katsoi keskimääräiseksi hankintahinnaksi 75 markkaa per tabletti, mikä perustui lentolippujen ja Ranskassa oleskelun kustannuksiin. Miestä ei kuitenkaan syytetty myyntiaikeista.

Suboxone-filmejä. Filmejä myydään katukaupassa käytettäväksi suonensisäisesti.
©Heidi Merima

Korvaushoito tuli osaksi suomalaista päihdepalvelujärjestelmää vuonna 2000. Saman vuoden aikana Subutexin katukauppa oli levinnyt jo kaikkialle Suomeen.

Subutexin suosio lisääntyi entisestään, kun heroiinin saanti vaikeutui vuoden 2000 ratsioiden jälkeen. Lukuisia kauppiaita jäi kiinni ja suurimmat salakuljetusringit hajotettiin. Lopullinen niitti laajalle heroiinikaupalle oli suuren tuottajamaa Afganistanin sodan alkaminen vuonna 2001.

Samaan aikaan opioidikorvaushoito yleistyi Ranskassa ja aineen saanti helpottui. Buprenorfiinia sai jopa yleislääkäreiden vastaanotolta. Reseptinkirjoitusoikeus vapautettiin kaikille terveyskeskuslääkäreille, kun Ranska taisteli heroiinin käytön myötä pahentunutta AIDS-epidemiaa vastaan.

Subutexista tuli tuolloin käytetyin piikkihuume myös Suomessa. Ykkössija on säilynyt tähän päivään saakka.

”Asiaa on hieman vaikea mitata, koska huumeidenkäyttäjät ovat vaikeasti tavoitettava ihmisryhmä”, erikoissuunnittelija Sanna Rönkä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sanoo.

Sarjan toinen osa julkaistaan viikonloppuna 9-10.02 tässä blogissa.

Koekaniini: 36h selvitty

Trigger warning! Postaus sisältää aikakauslehtikuvan iv-huumeiden käyttötilanteesta.

Buvidal-lääkkeen aloittamisesta on nyt kulunut 36 tuntia. Kuten eilen kerroin, pelkäsin kaikkein eniten sitä, etten saa itseäni aamuisin hereille ilman Suboxone-filmiä.

Tänään minulla oli vapaapäivä, joten minun ei tarvinnut nousta kovin aikaisin. Heräsin yhdentoista maissa ihmeelliseen tunteeseen. Minulla ei ollut kylmä. Samalla tajusin, etten ollut kärsinyt kylmästä koko yönä.

Minä, joka tavallisesti menen nukkumaan pipo päässä ja villapaita lämpökerraston päällä, mutta herään silti jääpuikot nenästä roikkuen. Olin nukkunut alusvaatteissa, ja heräsin silti täysin lämpimänä.

Stressasin koko aamun siitä, että aivoni tuntuivat kohmeisilta. Mutta kun päädyin sohvalle juomaan kahvia ja katsomaan kauhuelokuvia Netflixistä, unohdin pian koko asian.

Päivä on mennyt täysin normaalisti. Tiedän, että iso osa korvaushoidossa ilmenevistä ongelmista -etenkin lääkemuutoksiin liittyvistä- on psyykkisiä. Koska loppupäivä meni täysin normaalisti, olen varma, että pärjään ilman aamuisia Suboxoneja jatkossakin.

Loppuviikollahan se nähdään, kun joudun nousemaan aikaisin töihin. Teen seuraavan päivitykseni viikonloppuna, joko lauantaina tai sunnuntaina, riippuen siitä, tapahtuuko olossani jotain muutoksia.

Jos annos ei kanna, ensimmäisenä minulle tulee varmaankin kylmä. Sen jälkeen alkavat lihaskivut ja sitten unettomuus. Onneksi minulla on se mahdollisuus, että saan seuraavan annoksen aikaistetusti.

Jotta tästä blogista ei tulisi pelkkää oman olon pohtimista, otan mukaan Mediaposse Helsingin toimittajien tekstejä korvaushoidosta ja kirjoitan myös itse asioista laajemmin.

Jesse lähtee myymään korvaushoitolääkkeitään Pohjois-Suomeen Meriman artikkelissa.
© Heidi Merima

Seuraavana blogipostauksena tulee olemaan osa toimittaja Heidi Meriman kirjoittamasta laajasta reportaasista, joka käsittelee Subutexin matkaa Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi ja korvaushoitolääkkeiden valumista katukauppaan.

Subutex on muuttunut nopeasti pienen ryhmän korvaushoitolääkkeestä Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi. Syksyllä 2017 Subutexia oli laajalti tarjolla etenkin Pohjois-Suomen katukaupassa. Hinnat ovat silti pohjoisessa moninkertaisia pääkaupunkiseutuun nähden”, Merima kirjoittaa.

Koska Buvidal-injektio estää kotilääkkeiden myymisen katukaupassa, aihe on erittäin ajankohtainen myös tämän blogisarjan aiheen kannalta. Toivomme myös, sekä me vierailevat kirjoittajat että Mediaposse Helsingin toimittajat, että kommentoitte postauksia ja kerrotte, minkälaisista aiheista haluatte jatkossa lukea postauksia.

Meillä on mahdollisuus tuoda mukaan ulkopuolisia haastateltavia, joten myös asiantuntijahaastatteluita saa toivoa. Kiitos, että luit tähän saakka, toivottavasti palaat huomenna takaisin!

Koekaniini esittäytyy

Olen ihminen, joka seilaa jossain kolmenkympin ja kuoleman välissä. Kaikilta muilta osin olen ihan tavallinen, perheellinen ihminen, keskivertoyrittäjä, ikiopiskelija.. mutta olen opiaattikorvaushoidossa.

Lääkitykseni ei tee minusta yhtään sen oudompaa, kuin naapurin Perasta, joka syö mielialalääkkeitä. Tai edes yläkerran Marjatasta, joka vetää kipuihinsa Aspirinia. Siitä huolimatta kannan korvaushoitopotilaana stigmaa, koska ympärillä oleva yhteiskunta ei ymmärrä sairauttani.

Tästä syystä kirjoitan anonyymina. Osa lukijoista tietää, kuka nimimerkin takaa löytyy, eikä se haittaa minua. En piilottele asiaa, mutta en halua tuoda itseäni myöskään tarjottimelle, kapeakatseisten ihmeteltäväksi.

Blogisarjan aloittamiselle on erityinen syy; siirryin tänään, lähes 10v hoidon jälkeen, Suboxone-filmistä Buvidal-injektioon. Filmit joutuu hakemaan klinikalta kerran viikossa, injektio sen sijaan tarvitsee hakea vain kerran kuussa.

Filmihoidossa lomaa on mahdollista saada kerrallaan maksimissaan 15 vuorokautta ja ulkomaille matkustettaessa on haettava erityislupa -joko Schengen-todistus tai joku muu kohdemaasta riippuen- lääkkeiden kuljettamista varten.

Buvidal-injektio pistetään ihon alle, joten erillisiä kuljetuslupia ei tarvita. Samalla aika, jonka voi kerrallaan viettää ulkomailla, pitenee.

”Injektio kantaa yksilöllisesti 4-6 viikkoa, joten yksittäisiä lomia voidaan myöntää jopa 6 viikoksi”, hoitaja Espoon K-klinikalta sanoo.

Buvidal-injektionesteen pakkausseloste

Injektioneste sisältää buprenorfiinia ja sidosaineita, eli koostumus on samankaltainen, kuin Subutex-tableteissa. Suboxone-filmien sisältämä naloksoni puuttuu kokonaan, joten ne potilaat, joille naloksoni aiheuttaa huonoa oloa, hyötyvät erityisen paljon.

Vaikka nestettä ei tule ihon alle kovin paljoa, pistoksen loppuvaihe tuntuu hieman ikävältä. Pistoskohta ei jää kuitenkaan kiristämään tai kirvelemään.

Saan 32mg annoksen, jonka tulisi kantaa viikon ajan, kunnes saan seuraavan injektion. Kun olen saanut viikon annoksen pari kertaa, voin siirtyä kuukausiannokseen (4x viikkoannos), jos kaikki menee hyvin.

”Joillekin on käynyt niin, että ensimmäinen injektio ei kanna ihan viikkoa. Osa on soittanut klinikalle ja saanut seuraavan annoksen aikaistettuna. Osa on sinnitellyt”, hoitaja sanoo.

”Toinen injektio on kantanut kaikilla tarkoituksenmukaisesti. Yksikään ei ole valittanut vieroitusoireista enää ensimmäisen viikon jälkeen.”

En tunne mitään erityistä koko päivänä. Reilu puoli tuntia Suboxone-filmin ottamisen jälkeen tuntee selvästi, miten lääke alkaa vaikuttaa. Joka-aamuinen kylmyys poistuu kehosta ja aivot virkistyvät samaan tapaan, kuin kofeiiniannoksen jälkeen.

”Muut ovat kertoneet, että Buvidalia käytettäessä ei ole enää aamuisin kylmä. Se oli odotettavaa, koska injektion vaikutus on tasaisempi, kuin filmin”, hoitaja sanoo.

En tunne Buvidalin vaikutuksen alkamista millään tavalla. Minulla ei ole kuitenkaan kylmä, eikä minua erityisesti väsytä. Lähden lyhyen tarkkailun jälkeen normaalisti töihin.

Työpäivän jälkeen menen kotiin. Olo on edelleen illalla aivan samanlainen, kuin aiemmin päivällä. En tunne mitään erityistä. Jännitystä lukuunottamatta. Pelkään, etten saa itseäni sängystä ylös ilman aamun Suboxonea.

Onko pelkoni aiheellinen?

Tule huomenna lukemaan.

#korvaushoito #stigma #buvidal #pitkävaikutteinen #normaalielämä