Avainsana: buvidal

Koekaniini: henkilökohtainen helvetti

No niin. Buvidal on kantanut fyysisesti, mutta psyykkisesti on tullut takapakkia. Nyt on kuitenkin otettava huomioon, että elämäntilanteeni on muodostunut kaoottiseksi alkuvuonna.

Koulussa päättötyön tekoa. Yrityksen uudelleenlanseeraus, joka vaatii miljoona työtuntia. Harrastus, josta kerron sponsoriblogissa. Mutta ei näissä mitään; normaalia, yleensä ihanaa elämää tämä on ollut.

Buvidalin aloitettuani huomasin kuitenkin väsymystä. Sitten tuli unettomuus -joka johtunee työstressistä- ja nyt viime viikon lopulla vuosia raittiina ollut mieheni alkoi juomaan. Salaa, tietysti. Hänen putkensa ovat helvetillisiä ja täynnä valheita, varkauksia ja minuun kohdistuvaa, tätä nykyään pääasiassa henkistä aggressiota.

On vaikeaa pysyä kasassa. En syö, en nuku, enkä pysty kouluun tai töihin. Soitin tänään omahoitajalleni ja pyysin päästä takaisin Suboxone-hoitoon; kuitenkin sillä edellytyksellä, että saan yrittää Buvidalia uudelleen, kunhan tilanteeni on taas tasainen ja stressitön (eikä näköpiirissä ole liikaa töitä jne).

Jatkan blogisarjaa erilaisilla korvaushoitoa käsittelevillä postauksilla . Toivottavasti pysytte mukanani! Buvidalista on omalla klinikallamme vain hyviä kokemuksia, joten lääkettä on turha pelätä.

Tsemiä, iloa ja valoa kaikille

-Koekaniini

Koekaniini: panikointia ja parempia tuloksia

Sanottakoon ihan ensimmäisenä, että vaikka kirjoitan nimimerkillä, olen silti tilivelvollinen kirjoituksistani. Kirjoitan journalistiselle alustalle, joka kuuluu mediayhtiö Mediaposse Helsingille, joten journalistin ohjeet sitovat minua ihan yhtä lailla, kuin muitakin toimittajia.

Espoon K-klinikalla on noussut jonkinasteinen paniikki siitä, että mainitsin mahdollisuudesta nauhoittaa käyntini ja tehdä siitä podcast. Tämä olisi ollut kuitenkin äärimmäinen vaihtoehto, jota olisimme harkinneet, ellei klinikka olisi ottanut vastuuta siitä, että injektiohoitoni aloituksen jälkeinen seuranta ei mennyt aivan putkeen.

Ensinnäkään en olisi voinut julkaista mitään nauhoituksia, joista voi tunnistaa ihmisiä äänen perusteella, ilman asianomaisten lupaa. Se olisi ollut paitsi journalistin etiikan vastaista, myös laitonta. Toisekseen, minulla ei ole tarvetta aiheuttaa kenellekään ylimääräisiä ongelmia. Haluan ainoastaan, että minulle selitetään, miksi en saanut apua, vaikka sitä oli luvattu.

Sain selityksen, joka oli täysin riittävä. Kävin tänään lisäksi klinikan lääkärillä, joka selitti asiaa minulle vielä tarkemmin.

  • Vierotusoireeni oli tulkittu alkavaksi influenssaksi
  • Perjantaipäivän ja koulutusten vuoksi tapahtui informaatiokatkoksia ja väärinkäsityksiä
  • Koska sain maksimiannoksen (32mg), lisäannosta ei suositella. Vaihtoehdoksi jää seuraavan injektion antaminen aikaistettuna, maksimissaan 2 vrk ennen määräaikaa
  • Maksaja, eli Espoon kaupunki, voi ”älähtää”, jos joudutaan antamaan lisäinjektioita, koska sain jo maksimiannoksen –> en tiedä, koskeeko tämä lisäannoksia, aikaistettuja annoksia vai molempia, mutta selvitän

Nämä riittävät minulle ja varmasti myös muille. Olen ollut alusta saakka suuri Buvidal-hoidon kannattaja, ja aloitin blogisarjan alun perin sen vuoksi, että voisin osaltani hälventää ihmisten ennakkoluuloja injektiohoitoa kohtaan.

Mutta koska asiat eivät menneet osaltani putkeen ensimmäisen viikon aikana, tottakai raportoin asiasta. On kaikkien -sekä hoitajien että hoidossa olevien- edun mukaista, että kaikki mahdolliset ongelmat tulevat tietoon ja niihin osataan varautua.

Keskiviikko 13.02.

Sitten takaisin tähän viikkoon. Sain viikkoinjektion maanantaina, ja nyt, keskiviikkona, olen edelleen fyysisesti täysin terve. Mutta koska aloin pelätä, mitä tapahtuu, jos vieroitusoireeni alkavat uudelleen, olen nukkunut huonosti ja ollut kaiken tapahtuneen vuoksi alttiimpi paniikkioireille.

Varasin tänään ajan klinikan lääkärille paniikkioireiden vuoksi ja sain tarvittavan lääkityksen mukaani. Ja nyt, kun minulla on lääkkeitä, jotka auttavat paniikkiin, oireet ovat pysyneet poissa. Paniikkini ovat olleet siis täysin omasta psyykestä johtuvaa pelko-oireilua.

Keskustelimme lääkärin kanssa siitä, miksi ensimmäinen pistos ei kantanut, kuin kaksi ja puoli vuorokautta. Käyttökokemuksissa sekä Suomessa että muualla maailmassa on ollut enemmänkin sääntö, kuin poikkeus, että ensimmäinen injektio ei kanna.

Omalla kohdallani ensimmäisen injektion vaikutus tuntui kuitenkin loppuneen harvinaisen nopeasti. Pistospaikassa olkapäässäni on edelleen kipeä patti, joten lääkärin mukaan on mahdollista, että buprenorfiini ei ole päässyt imeytymään asianmukaisesti -syytä on vaikea tietää. Tässä vaiheessa pistoskohdassa ei kuitenkaan pitäisi olla enää pattia.

Torstai 14.02.

Heräsin tänään melko pirteänä ja hyväntuulisena. Nukuin hyvin, eikä vieroitusoireita ole ainakaan vielä ilmaantunut. Minulla oli tänään sovittu soittoaika omahoitajalleni. Hän ei vastannut, mutta hyvin pian soittoyritykseni jälkeen klinikan toiminnasta vastaava työntekijä soitti minulle.

Sovimme, että he konsultoivat lääkäriä jo valmiiksi ja ovat valmiita antamaan minulle seuraavan annoksen aikaistettuna -käytännössä siis viikonloppuna- jos vieroitusoireet alkavat ennen sunnuntai-iltaa. Seuraavan annoksen saan joka tapauksessa maanantaina.

Iltapäivällä olen ollut melko ahdistunut. Minua ei ole ahdistanut aikoihin, joten tottakai tässä edelleen miettii, että tasaantuuko oloni -fyysisen lisäksi myös henkinen- ja kauanko siihen menee. Nyt ollaan tosin vasta viikolla kaksi, joten on liian aikaista tehdä mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Buvidalista vielä–

Olen saanut paljon kyselyjä Buvidaliin ja hoitooni liittyvistä perusasioista.

  • Suboxone-annokseni oli 18mg/vrk.
  • Olen ollut hoidossa 10 vuotta ja annos on ollut koko ajan joko 18 tai 20mg
  • Buvidal-viikkoannokseni on 32mg, joka on viikkoinjektioiden maksimi
  • Kuukausiannokseni tulee olemaan 4x viikkoannos, eli 128mg

Buvidalin vaikutusmekanismi on erilainen, kuin muiden korvaushoitolääkkeiden. Injektioneste on pitkävaikutteinen (depot), eli se vapautuu hitaasti verenkiertoon ihon alta.

Huippuvaikutus saavutetaan noin 90 minuutissa. Varsinaiseen huippuvaikutukseen päästään kuitenkin vasta 2. tai 3. injektion antokerralla, koska teho nousee alussa jokaisen antokerran myötä. Tästä syystä ensimmäisillä kerroilla voi esiintyä vieroitusoireita. Niiden pitäisi kuitenkin kadota viimeistään 3. kerralla.

Vaikuttava aine on buprenorfiini. Sidosaineet ovat

  • Soijapavun fosfatidyylikoliini
  • Glyserolidioleaatti
  • Etanoli, vedetön (vain viikoittain annosteltavassa lääkemuodossa)
  • N-metyylipyrrolidoni (vain kuukausittain annosteltavassa lääkemuodossa)

Injektio annetaan pakaran, reiden, vatsan alueen tai olkavarren ihon alle. Samalle alueelle voidaan antaa useita injektioita, mutta injektiokohtaa on vaihdettava jokaisen injektion yhteydessä ja täsmälleen samaan kohtaan saa antaa uuden viikoittaisen ja kuukausittaisen injektion vasta aikaisintaan 8 viikon kuluttua.

Hoidon jatkuessa voit saada yhden 8 mg:n suuruisen Buvidal-lisäannoksen viikoittaisten tai kuukausittaisten hoitokertojen välillä, jos se on lääkärin mielestä aiheellista.

Lisäannoksista päättää siis aina hoitava lääkäri. Omalla kohdallani oireeni oli tulkittu virheellisesti alkavaksi influenssaksi, mutta mikäli potilaalla on selkeitä vieroitusoireita, hoitavalla taholla ei ole syytä kieltäytyä antamasta lisäannosta. Poikkeuksena raskaana olevat potilaat, joiden maksimiannosta ei välttämättä voi ylittää.

Seuraavan viikkoinjektion antaminen aikaistettuna on toinen vaihtoehto, mutta annoksen antoa voi aikaistaa maksimissaan kaksi vuorokautta. Mikäli vieroitusoireet alkavat 3-4 vuorokauden kuluttua injektion annosta, lisäannos on ainoa vaihtoehto.

Suurin viikoittainen annos, jos saat Buvidal-hoitoa viikoittain, on 32 mg ja yksi 8 mg:n lisäannos. Suurin kuukausittainen annos, jos saat Buvidal-hoitoa kuukausittain, on 128 mg ja 8 mg:n lisäannos.

Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen, joskin mielialojen heittely hieman huolestuttaa. Palaan asiaan viimeistään seuraavan viikkoinjektion jälkeen, mutta jo aiemmin, jos saan vieroitusoireita.

Koekaniini: Miten meni, noin niinku omasta mielestä?

Okei. Lyhyt kertaus; sain Buvidal-injektion viime tiistaina ja vieroitusoireet alkoivat torstain ja perjantain välisenä yönä. Vaikka klinikalta oltiin luvattu, että saan apua heti, jos oireita tulee, jäin täysin oman onneni nojaan.

Lievitin oireita kaikilla mahdollisilla sallituilla aineilla, mutta mistään ei ollut apua. En päässyt viikonloppuna töihin, ja maanantain suureen ja tärkeään tenttiin valmistautuminen jäi niin vähäiselle, että jätin menemättä. Lopullinen arvosanani suuresta opintojaksosta määräytyy tämän tentin perusteella, enkä halua klinikan aiheuttamia ykkösiä todistukseeni.

Aktuaalista kuvaa maanantaiaamulta

Kuten arvata saattaa, olin todella vihainen, kun viimein pääsin maanantaiaamuna klinikalle. En ollut nukkunut ja joka paikkaa särki. Olin valmistautunut etukäteen siihen, että en saa injektiota vieläkään. Olin myös valmistautunut taistelemaan saadakseni selityksen sille, miksi koko homma kusi näin pahasti.

Laitoin puhelimen nauhoittamaan tarkoituksenani tehdä klinikkakäynnistä podcast, jonka julkaisen ja jaan tiedotusvälineille, mikäli asiat menevät vielä pahemmin pieleen tai virhettä yritetään joko peitellä tai vähätellä.

Omahoitajani oli kuitenkin heti ovella minua vastassa, joten osasin odottaa, että asiat menevät niin hyvin, kuin ne tässä vaiheessa voivat mennä ja minulle kerrotaan totuus. Kävimme läpi loppuviikon tapahtumat ja hoitaja antoi selityksen, joka on ainoa, jonka olisin ylipäätään hyväksynyt.

”Asiat menivät pieleen, näin ei olisi saanut tapahtua. Olin itse poissa, ja muut eivät olleet ajan tasalla tilanteesta.

Perjantaipäivä vielä pahensi klinikan kaaosta.”

-K-klinikan hoitaja-

Raivoni laantui, kun hoitajani myönsi klinikalla tapahtuneen virhearvioinnin. Hän jäi soittamaan lääkäriltä lisäohjeita ja kuulin puhelusta vain sanat ”täällä on nyt tää reportteri…”.

No. Sain seuraavan injektion tänään, vain päivän alkuperäisestä aikataulusta aikaistettuna. Hommanhan olisi pitänyt mennä niin, että olisin saanut joko lisäannoksen tai seuraavan annoksen injektiona silloin, kun vieroitusoireet alkoivat. Klinikan työntekijöille pitäisi olla selvää, että addikti osaa kyllä kertoa, koska on kyse vieroitusoireista ja koska ei.

Näin asioiden olisi pitänyt mennä.

Ensimmäisen injektion lyhyeen vaikutusaikaan löytyi onneksi syitä; alla on naloksonia edellispäivien Suboxoneista ja jostain syystä pitoisuudet nousevat 2-3 ensimmäisellä kerralla, ennen kuin injektio alkaa toimia täydellä teholla.

Myös pistopaikalla on jotain vaikutusta. Sain viimeksi injektion olkapäähän, ja pistokohdassa on edelleen kipeä patti. Tällä kertaa injektio pistettiin lääkärin ehdotuksesta vatsaan, mihin ei jäänyt edes pattia.

En suostunut luonnollisesti poistumaan klinikalta, ennen kuin meillä oli suunnitelma seuraavalle viikolle valmiina. Minulle tarjottiin pariin kertaan ”kyllä se toinen injektio varmasti kantaa” -poistumista, mutta viime viikon kokemusten jälkeen jäin jankkaamaan asiasta siihen saakka, kunnes kaikille osapuolille oli täysin selvää, miten toimitaan.

No comments.

Omahoitajani on paikalla torstaihin saakka ja lääkäri, joka on asiastani kartalla, on puhelimen päässä koko ajan. Eli jos minulle tulee tällä viikolla oireita viimeistään torstaina, omahoitajani on paikalla, eikä minun tarvitse tapella lisäavusta.

Sovimme, että soitan hänelle joka tapauksessa torstaina ja teemme suunnitelman loppuviikkoa varten, mikäli oloni on vielä torstaina ok. Teen seuraavan päivityksen siis viimeistään torstaina tai jo sitä ennen, jos saan vieroitusoireita. Mutta tämä ei ollut vielä tässä.

Viimeisen viikon tapahtumat ovat jättäneet minulle ja monelle muulle Buvidal-hoitokandidaatille enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia.

Mitä tapahtuu potilaille pienemmillä paikkakunnilla, joissa klinikka ei ole viikonloppuisin auki? Joutuvatko ihmiset kärsimään mahdollisista vieroitusoireista monta päivää?

Millä perusteella lisäannos tai aikaistettu annos voidaan jättää antamatta?

Ottaako kukaan vastuuta tällaisista tilanteista, mitä minulle tuli eteen? Entä, jos olisikin käynyt pahemmin?

Selvitän näitä ja muita eteen tulevia kysymyksiä tulevien viikkojen aikana. Jos sinulla on aiheeseen liittyvä kysymys, jätä se alle. Hankin tarvittavat asiantuntijahaastattelut ja julkaisen ne tässä blogissa.

Koekaniini: perjantain ylläri

Sain siis Buvidal-injektion viime tiistaina. Alkuun kaikki oli todella hyvin, en palellut öisin ja aamulla heräsin pirteänä – toisin, kuin Suboxone-filmien aikana. Olen herännyt viimeisen 10 vuoden aikana joka ikinen aamu kylmissäni sekä fyysisesti että henkisesti.

Pelkäsin kaikista eniten sitä, että aamuni ei lähde käyntiin ilman filmejä. Mutta kas kummaa, olin todellakin käynnissä heti herättyäni. Vielä torstaina olin sitä mieltä, että mikään ei voi mennä vikaan.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin vieroitusoireisiin. Taustaksi on kerrottava, että lopetin korvaushoidon muutama vuosi sitten. Viimeinen alasajo tehtiin laitoksessa ja hyvä niin; olin vielä kuusi viikkoa lääkkeen loppumisen jälkeen niin kipeä, että olisin halunnut kuolla.

Pahimmat kivut olivat jalkojen lisäksi suolistossa. Minulla ei ole tavallisesti mitään suolisto-oireita, mutta silloin tuntui, että selkälihasteni alla oleva osa minua on tulessa. Laitoksen lääkäri ei meinannut tuolloin uskoa, että kipu on suolistossa, sain pitkään pelkkiä selkäsärkyyn tarkoitettuja lääkkeitä. Välillä kipu yltyi niin kovaksi, että minut lähetettiin sairaalapäivystykseen saamaan apua.

Kun lääkäri lopulta suostui kokeilemaan kovaan sisäelinkipuun tarkoitettua Litalginia, kipu loppui, kuin seinään. Laitoksen hoitajat sanoivat minulle useasti, etteivät ole koskaan nähneet kenenkään tulevan yhtä sairaaksi korvaushoidon lopetuksessa.

Kun oireet eivät olleet vielä kuukausienkaan päästä hellittäneet, pääsin takaisin korvaushoitoon, vaikka määräaika suoralle paluulle oli jo umpeutunut. Joten osasin odottaa, että vaihto Suboxonesta Buvidaliin ei käy aivan ongelmattomasti.

K-klinikalla kerrottiin, että jos tunnen vieroitusoireita, minun tarvitsee vain soittaa klinikalle, ja saan joko lisäannoksen tai seuraavan täyden injektioannoksen aikaistettuna.

Kun sitten perjantain vastaisena yönä heräsin tuttuun suolistokipuun, lihassärkyyn ja kylmyyteen, en osannut pelätä sen kummemmin, koska klinikan aukeamiseen ei ollut montaa tuntia aikaa. Soitin heti aamusta. Omahoitajani ei ollut paikalla, joten eräs toinen hoitaja lupasi soitella minulle ”myöhemmin.”

Odottelu vieroitusoireisena oli yhtä helvettiä, varsinkin, kun töihin lähdön ajankohta lähestyi. Soitin klinikalle uudelleen vähän kahden jälkeen, koska tiesin klinikan menevän puoli kolmelta kiinni. Toimistosihteeri vastasi ja sanoi ”kaikki hoitajat ovat jo lähteneet kotiin.”

M_I_T_Ä_ _V_I_*_*_U_A_??

ENTÄS MINÄ?

Jäin tuijottamaan luuriani täysin shokissa puhelun jälkeen. Tässäkö tämä klinikan tuoma ”turva” nyt oli? Miten voi olla mahdollista, että minulle ei edes soitettu takaisin, vaikka sanoin puhelussa, etten ole työkuntoinen ja työpäivä on alkamassa?

Yllättäen kuitenkin noin tunti kyseisen puhelun jälkeen klinikan numerosta soitettiin. Hoitaja sanoi, että on keskustellut lääkärin kanssa oireistani -kylmyydestä, kivuista ja suolistokivusta- ja ”ne eivät kuulosta vieroitusoireilta”. Seuraava lause pudotti maailmaltani pohjan.

”Voit tulla maanantaina voinnin arvioon.”

Ne teistä, joilla on kokemusta vieroitusoireista, voivat kuvitella, miltä minusta tuntui perjantaina, kun kuulin, että saan apua vasta maanantaina. Samanlaista epätoivoa ja pelkoa en ole tuntenut aikoihin.

Minun olisi pitänyt olla viikonloppu töissä. Koska olen yrittäjä, asiakkaani jäävät nyt ilman työsuoritusta ja minä ilman palkkaa. Lisäksi maanantaina on tentti, joka on viimeinen etappi minun ja tutkintoni välissä.

En osaa sanoin kuvailla, miten kauhuissani ja ennen kaikkea pettynyt olen. Vaikka kerroin puhelimessa, että yritykseni ja koulutukseni ovat vaakalaudalla, ellen pysty tänä viikonloppuna suoritumaan täydellisesti, niin vastaus oli ”voi voi.”

Voi voi, jos en valmistu ammattiin? Voi voi, jos yritykseni menettää suuren ja tärkeän asiakkaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että klinikka ei pidä lupauksistaan kiinni?

Voi voi, jos joudun lääkitsemään itse itseäni, kun en kestä enää?

Minä todella haluan tähän injektiohoitoon. Siis ihan todella. Klinikan hoitajat ja lääkäri voivat siis olla täysin varmoja siitä, että _en_valita_turhasta. Nyt on lauantai, eli olen kärsinyt vieroitusoireista puolitoista vuorokautta. Aika on tuntunut puoleltatoista vuodelta.

Maanantaihin on vielä todella monta, monta, monta, monta paskamaista hetkeä aikaa. Ja kyllä, osasin odottaa, että ensimmäinen injektio ei kanna viikkoa, koska minulla on kymmenen vuoden naloksonit alla.

Mutta en todellakaan osannut odottaa, että minut jätetään oman onneni nojaan.

Royalty-free stock illustration of a poop emoji, in tears. It looks sorrowful and upset.

Koekaniini: 36h selvitty

Trigger warning! Postaus sisältää aikakauslehtikuvan iv-huumeiden käyttötilanteesta.

Buvidal-lääkkeen aloittamisesta on nyt kulunut 36 tuntia. Kuten eilen kerroin, pelkäsin kaikkein eniten sitä, etten saa itseäni aamuisin hereille ilman Suboxone-filmiä.

Tänään minulla oli vapaapäivä, joten minun ei tarvinnut nousta kovin aikaisin. Heräsin yhdentoista maissa ihmeelliseen tunteeseen. Minulla ei ollut kylmä. Samalla tajusin, etten ollut kärsinyt kylmästä koko yönä.

Minä, joka tavallisesti menen nukkumaan pipo päässä ja villapaita lämpökerraston päällä, mutta herään silti jääpuikot nenästä roikkuen. Olin nukkunut alusvaatteissa, ja heräsin silti täysin lämpimänä.

Stressasin koko aamun siitä, että aivoni tuntuivat kohmeisilta. Mutta kun päädyin sohvalle juomaan kahvia ja katsomaan kauhuelokuvia Netflixistä, unohdin pian koko asian.

Päivä on mennyt täysin normaalisti. Tiedän, että iso osa korvaushoidossa ilmenevistä ongelmista -etenkin lääkemuutoksiin liittyvistä- on psyykkisiä. Koska loppupäivä meni täysin normaalisti, olen varma, että pärjään ilman aamuisia Suboxoneja jatkossakin.

Loppuviikollahan se nähdään, kun joudun nousemaan aikaisin töihin. Teen seuraavan päivitykseni viikonloppuna, joko lauantaina tai sunnuntaina, riippuen siitä, tapahtuuko olossani jotain muutoksia.

Jos annos ei kanna, ensimmäisenä minulle tulee varmaankin kylmä. Sen jälkeen alkavat lihaskivut ja sitten unettomuus. Onneksi minulla on se mahdollisuus, että saan seuraavan annoksen aikaistetusti.

Jotta tästä blogista ei tulisi pelkkää oman olon pohtimista, otan mukaan Mediaposse Helsingin toimittajien tekstejä korvaushoidosta ja kirjoitan myös itse asioista laajemmin.

Jesse lähtee myymään korvaushoitolääkkeitään Pohjois-Suomeen Meriman artikkelissa.
© Heidi Merima

Seuraavana blogipostauksena tulee olemaan osa toimittaja Heidi Meriman kirjoittamasta laajasta reportaasista, joka käsittelee Subutexin matkaa Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi ja korvaushoitolääkkeiden valumista katukauppaan.

Subutex on muuttunut nopeasti pienen ryhmän korvaushoitolääkkeestä Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi. Syksyllä 2017 Subutexia oli laajalti tarjolla etenkin Pohjois-Suomen katukaupassa. Hinnat ovat silti pohjoisessa moninkertaisia pääkaupunkiseutuun nähden”, Merima kirjoittaa.

Koska Buvidal-injektio estää kotilääkkeiden myymisen katukaupassa, aihe on erittäin ajankohtainen myös tämän blogisarjan aiheen kannalta. Toivomme myös, sekä me vierailevat kirjoittajat että Mediaposse Helsingin toimittajat, että kommentoitte postauksia ja kerrotte, minkälaisista aiheista haluatte jatkossa lukea postauksia.

Meillä on mahdollisuus tuoda mukaan ulkopuolisia haastateltavia, joten myös asiantuntijahaastatteluita saa toivoa. Kiitos, että luit tähän saakka, toivottavasti palaat huomenna takaisin!

Koekaniini esittäytyy

Olen ihminen, joka seilaa jossain kolmenkympin ja kuoleman välissä. Kaikilta muilta osin olen ihan tavallinen, perheellinen ihminen, keskivertoyrittäjä, ikiopiskelija.. mutta olen opiaattikorvaushoidossa.

Lääkitykseni ei tee minusta yhtään sen oudompaa, kuin naapurin Perasta, joka syö mielialalääkkeitä. Tai edes yläkerran Marjatasta, joka vetää kipuihinsa Aspirinia. Siitä huolimatta kannan korvaushoitopotilaana stigmaa, koska ympärillä oleva yhteiskunta ei ymmärrä sairauttani.

Tästä syystä kirjoitan anonyymina. Osa lukijoista tietää, kuka nimimerkin takaa löytyy, eikä se haittaa minua. En piilottele asiaa, mutta en halua tuoda itseäni myöskään tarjottimelle, kapeakatseisten ihmeteltäväksi.

Blogisarjan aloittamiselle on erityinen syy; siirryin tänään, lähes 10v hoidon jälkeen, Suboxone-filmistä Buvidal-injektioon. Filmit joutuu hakemaan klinikalta kerran viikossa, injektio sen sijaan tarvitsee hakea vain kerran kuussa.

Filmihoidossa lomaa on mahdollista saada kerrallaan maksimissaan 15 vuorokautta ja ulkomaille matkustettaessa on haettava erityislupa -joko Schengen-todistus tai joku muu kohdemaasta riippuen- lääkkeiden kuljettamista varten.

Buvidal-injektio pistetään ihon alle, joten erillisiä kuljetuslupia ei tarvita. Samalla aika, jonka voi kerrallaan viettää ulkomailla, pitenee.

”Injektio kantaa yksilöllisesti 4-6 viikkoa, joten yksittäisiä lomia voidaan myöntää jopa 6 viikoksi”, hoitaja Espoon K-klinikalta sanoo.

Buvidal-injektionesteen pakkausseloste

Injektioneste sisältää buprenorfiinia ja sidosaineita, eli koostumus on samankaltainen, kuin Subutex-tableteissa. Suboxone-filmien sisältämä naloksoni puuttuu kokonaan, joten ne potilaat, joille naloksoni aiheuttaa huonoa oloa, hyötyvät erityisen paljon.

Vaikka nestettä ei tule ihon alle kovin paljoa, pistoksen loppuvaihe tuntuu hieman ikävältä. Pistoskohta ei jää kuitenkaan kiristämään tai kirvelemään.

Saan 32mg annoksen, jonka tulisi kantaa viikon ajan, kunnes saan seuraavan injektion. Kun olen saanut viikon annoksen pari kertaa, voin siirtyä kuukausiannokseen (4x viikkoannos), jos kaikki menee hyvin.

”Joillekin on käynyt niin, että ensimmäinen injektio ei kanna ihan viikkoa. Osa on soittanut klinikalle ja saanut seuraavan annoksen aikaistettuna. Osa on sinnitellyt”, hoitaja sanoo.

”Toinen injektio on kantanut kaikilla tarkoituksenmukaisesti. Yksikään ei ole valittanut vieroitusoireista enää ensimmäisen viikon jälkeen.”

En tunne mitään erityistä koko päivänä. Reilu puoli tuntia Suboxone-filmin ottamisen jälkeen tuntee selvästi, miten lääke alkaa vaikuttaa. Joka-aamuinen kylmyys poistuu kehosta ja aivot virkistyvät samaan tapaan, kuin kofeiiniannoksen jälkeen.

”Muut ovat kertoneet, että Buvidalia käytettäessä ei ole enää aamuisin kylmä. Se oli odotettavaa, koska injektion vaikutus on tasaisempi, kuin filmin”, hoitaja sanoo.

En tunne Buvidalin vaikutuksen alkamista millään tavalla. Minulla ei ole kuitenkaan kylmä, eikä minua erityisesti väsytä. Lähden lyhyen tarkkailun jälkeen normaalisti töihin.

Työpäivän jälkeen menen kotiin. Olo on edelleen illalla aivan samanlainen, kuin aiemmin päivällä. En tunne mitään erityistä. Jännitystä lukuunottamatta. Pelkään, etten saa itseäni sängystä ylös ilman aamun Suboxonea.

Onko pelkoni aiheellinen?

Tule huomenna lukemaan.

#korvaushoito #stigma #buvidal #pitkävaikutteinen #normaalielämä