Kuka pelkää paljasta rintaa?

Kuka pelkää paljasta rintaa?

– Xeniya Balsaran Cats and Boobs -valokuvaprojekti

Kävin Helsinki Pride -viikoilla tutustumassa Xeniya Balsaran “Cats and Boobs” -valokuvanäyttelyyn, joka koostuu nimensä mukaisesti valokuvateoksista, joissa pääosissa ovat rinnat -tai tuttavallisemmin tissit- ja kissat.


Mitä kiinnostavin valokuvaprojekti! Suorastaan nerokasta yhdistää kaksi yleisesti ihastusta ja huomiota herättävää kohdetta keskenään. Valokuvissa poseeraa eri ikäisiä, eri yhteiskuntaluokista ja eri elämäntilanteista lähtöisin olevia kissanomistajia lemmikkiensä kanssa. Kuvien fokus on pääasiallisesti kissoissa henkilöhahmojen (ja rintojen) jäädessä taka-alalle toisinaan hyvinkin epäterävinä.

Kuvat ovat raikkaita ja valoisia ja niissä on hallittuja, värikkäitä yksityiskohtia. Liikkuvaisena ja ja ei-käskytettävissä olevana kohteena kissa ei ole helpoin valokuvattava, mutta Xeniya on onnistunut tehtävässään loistavasti. Kärsivällisyyttä ja aikaa se on toki vaatinut niin kuvattavilta kuin kuvaajaltakin. Xeniya kertoo oman yhteiskuvansa kuvaamiseen kissansa kanssa kuluneen rapsakat kaksi tuntia (alla).

Ajatus sarjasta syntyi pari vuotta takaperin. Alaston ihmisvartalo kiehtoi, mutta kuvissa olisi oltava jotain muutakin. Tässä kohtaa kissat tulivat mukaan kuvioon. Niiden muotokuvaaminen tuntui kiinnostavalta haasteelta. Entäpä jos yhdistäisi alastomuuden ja kissat?

Xeniya ryhtyi etsimään malleja Facebookin ja ulkomaisten keskustelufoorumien kautta. Vastaanotto projektille oli hämmentävä ja kahtiajakoinen. Aihepiiri sohaisi joidenkin ihmisryhmien tunteisiin tavalla, jota Xeniya ei olisi missään tapauksessa osannut odottaa.

Valokuvaaja sai paljon kannustavaa palautetta, mutta myös hämmästyttävän paljon negatiivisia kommentteja. Projektia alettiin soimata seksistiseksi ja sovinistiseksi.

– Sain miehiltä mitä oudoimpia viestejä, Xeniya sanoo.

– Joku väitti, että olen varastanut idean Pahat pojat

-elokuvan julisteesta. Toinen puolestaan epäili, että otan silmänlumeeksi yhden kuvan, jossa on kissa mukana ja loput ovat pelkkiä tissikuvia.

Negatiiviset palautteet tulvivat lähes yksinomaan miehiltä. Eräässäkin kommentissa oletettiin, ettei Xeniya ole naisvalokuvaaja, vaan todellisuudessa mies etsimässä seksiä. Valokuvaajalla ei ole edelleenkään käsitystä siitä, miksi nimenomaan miehet kokivat projektin kyseenalaisena, kun taas enemmistö naisista otti sen ilolla vastaan.

Yhdysvaltalaisilla web-foorumeilla Xeniyan projektiin suhtauduttiin entistä vihamielisemmin. Hänen käskettiin pitää kissat ja rinnat erossa toisistaan, häntä syytettiin moraalittomuudesta ja projektia kutsuttiin hirvittäväksi. Valokuvaaja myös bannattiin eräältä foorumilta kokonaan. Yrittäessään kysyä perusteluja vihamielisiin kommentteihin, Xeniya sai osakseen vain lisää vihapuhetta. Rakentavaa keskustelua ei syntynyt lukuisista yrityksistä huolimatta.

Xeniya onnistui kuitenkin saamaan uusia malleja Cats and Boobs -projektiin. Hän sai pian huomata mallien avautuvan hänelle oma-aloitteisesti elämiensä eri osa-alueista ja syistä, jotka olivat tuoneet heidät projektiin mukaan. Xeniya alkoi kirjata mallien luvalla heidän kertomuksiaan muistiin. Kun valokuvia ja tarinoita alkoi kertyä, syntyi ajatus valokuvateoksen julkaisusta. Cats and Boobs -kirja julkaistaan loppuvuodesta.

Kun Xeniya alkoi etsiä paikkaa Cats and Boobs -valokuvanäyttelylle, tehtävä osoittautui vaikeammaksi kuin hän oli osannut kuvitella. Aihetta pidettiin edelleen vähintäänkin epäilyttävänä. Xeniyan onnistui saada galleriatila näyttelyään varten Helsingin keskustasta, Nespresso Boutiquen alakerrasta. Helsingin kaupunki ja vieressä sijaitseva Stockmann eivät antaneet valokuvataiteilijalle lupaa asettaa mainostelinettä kadunvarteen.

Helsingin kaupungin ja Stockmannin selitykset olivat ympäripyöreitä ja niissä vedottiin alastomuuteen. Paljaita rintoja ei saanut näkyä katukuvassa, niitä pidettiin loukkaavina ja epäsovinnaisina. Näyttelyn mainostus internetin ulkopuolella osoittautui lähes mahdottomaksi.

–Olin yllättynyt siitä, ettei minun annettu jättää näyttelyä koskevia mainosflyereitä sellaisiinkaan paikkoihin, joissa aiemmat printtimainokseni oli otettu lämpimästi vastaan, Xeniya kummastelee.

– Muun muassa kaupungin kirjastot ja Cybershop eivät halunneet minun jättävän flyereitä tiloihinsa. Etenkin Cybershopin kohdalla olin hyvin yllättynyt, koska olin kaksi vuotta aiemmin luvan kanssa jättänyt sinne Sideshow-flyereitä (joissa ihmiset mm. aiheuttavat toisilleen kipua).

Vaikka näyttelyssä vieraili yli 2000 kävijää, joka on valtavirrasta poikkeavan ja pienehkön näyttelyn kohdalla suuri määrä, katumainoskielto on varmasti verottanut kävijämäärää.

Samaan aikaan kuitenkin oli täysin soveliasta säilyttää katukuvassa reilun 100 metrin päässä sijaitseva Felix Nylundin veistos Kolme seppää (Kolmen sepän patsas), jossa kolme täysin alstonta seppää takoo rautaa. En sano, etteikö kyseinen veistos olisi kulttuurihistoriallisesti ja taiteellisesti sekä arvokas että visuaalisesti näyttävä, tai ettei veistos sopisi katukuvaan. Ihmetystä sen sijaan herättää, että nykypäivänä hyvinkin helposti homoeroottisuuteen rinnastettava teos on jollain tapaa soveliaampi, kuin valokuva naisen paljaista rinnoista ja kissasta. Mikä jälkimmäisestä tekee niin paheksuttavaa, ettei sitä sovi julkisivulla näyttää?

–Minusta oli hyvin kummallista, ettei yksikään suurempi mediatalo osoittanut mielenkiintoa Cats and Boobs -näyttelyä kohtaan suuresta kävijämäärästä huolimatta. Olin yhteydessä eri medioihin, mutta mikään taho ei ollut kiinnostunut julkaisemaan artikkelia aiheesta, Xeniya ihmettelee.

Vaikka suurin osa naisista piti projektia mahtavana, joukkoon mahtui myös eriäviä mielipiteitä. Osa näyttelyssä vierailleista naisista piti valokuvia naista halventavana, eikä näyttely sopinut heidän mielestään lapsille. Alastomissa rinnoissa ei ole mielestäni mitään sopimatonta, etenkään kun niitä ei tässä yhteydessä liitetty esimerkiksi pornografiaan. On hämmentävää että samaan aikaan julkisiin tiloihin asetetaan esille lehdistökuvia, joissa näytetään brutaalilla tavalla maailmamme synkimpiä puolia kauheimmillaan. Kuvia sodasta. Nälkään kuolevia lapsia. Elävältä palavia ihmisiä. Murhattuja ihmisiä. Teloitettuja ihmisiä. Vankileirejä.

Puhun World Press -valokuvanäyttelyistä, jotka ovat täysin avoimia kaikille ikään katsomatta. Maailmassa ja ihmismielessä täytyy olla jotain todella pahasti vinksallaan, jos yleinen mielipide on että yhteiskuvat rinnoista ja kissoista aiheuttavat enemmän mielipahaa, traumoja ja haittaa lapsille, kuin realistiset kuvat sotien julmuudesta.

Cats and Boobs -projekti on ollut monin tavoin hedelmällinen ja tarpeellinen. Se on tehnyt juuri sen, mitä taide parhaimmillaan tekee; luonut keskustelua, väittelyä, jakanut mielipiteitä ja toivottavasti synnyttänyt myös uusia katsantokantoja. Monille projektissa esiintyneille malleille se on antanut kokemuksen kauneudesta, sysäyksen kohti parempaa itseluottamusta.

Xeniyan tapaa valokuvata voi kutsua myös voimaannuttavaksi valokuvaukseksi. Monet hänen malleistaan kokivat minä- ja kehokuvansa positiivisempana nähtyään itsestään otetut valokuvat. Tämä jos mikä on tärkeää nykypäivänä – vääristyneiden kauneusihanteiden ympäröidessä meidät joka taholta. Jo nuoret tytöt joutuvat elämään jatkuvan ulkonäköpaineen alaisina.

Media luo meille vahvoja mielikuvia siitä, millaisia meidän tulisi olla ollaksemme riittäviä, suosittuja, hyväksyttyjä. Miltä meidän tulisi näyttää, jotta olisimme kauniita. Entäpä jos lähtisimme liikkeelle terveemmästä näkökulmasta, jonka mukaan me kaikki olemme lähtökohtaisesti arvokkaita ja riittäviä omina itsenämme. Me kaikki olemme omalla persoonallisella tavallamme kauniita. Meidän ei tarvitse olla kopioita muotimaailman luomista stereotypioista ollaksemme onnellisia. Voidaksemme hyväksyä itsemme ja toisemme. Elääksemme tasapainoista, onnellista elämää.

Surullista on että vaikka Cats and Boobs -valokuvasarjan johtoajatus on esitellä konsepti, jossa kaikki rinnat ja kissat ovat tasa-arvoisesti kauniita, näyttelyn mainoskuva ei tätä sanomaa tukenut. Mainoksessa nähtiin vain nykyajan kauneusihanteiden mukaisia rintoja, samanlaisia kuin joka-ikisessä rintaliivimainoksessa. Xeniyan mielipidettä kysymättä, mainokseen oli valittu eri medioiden toimesta projektin Instagramissa julkaistuista kuvista suosituimmat.

Käsi ylös, kuinka moni on traumatisoitunut naisen alastomista rinnoista? Rehellisesti. Meistä suurin osa on saanut lapsena ensimmäisen ravintonsa juuri näiden syvästi paheksuttujen rintojen kautta. Ensimmäisen läheisyyden kokemuksen vailla vertaa. Naisen rinnat ovat ennen kaikkea symboli rakkaudelle ja elämälle. Miten niistä saadaan jälleen kerran väännettyä tulkinta, joka on vulgaari ja ruma? Mitä seuraavaksi?

–Yksi suosituimmista minulle esitetyistä kysymyksistä on ollut se, että milloin aloitan Dogs and Dicks

-valokuvaprojektin, Xeniya nauraa.

– Tähän mennessä kuitenkaan yksikään mies ei ole ollut suostuvainen päästämään mitään eläimiä lähellekään kallisarvoista kaluaan, joten mies-sarjassa tullaan näkemään ainoastaan penis-selfieitä. Osaan jo odottaa tämänkaltaisen valokuvasarjan julkaisun aiheuttavan paljon enemmän ongelmia kuin Cats and Boobs -projektin parissa on ilmennyt. Nettisivusto Tumblr on jo merkinnyt minun profiilini epäsiveelliseksi. Eli käytönnössä sinne lisäämiäni kuvia pääsevät katsomaan ainoastaan sivustolle sisään kirjautuneet henkilöt ja tällöinkin kuviini on liitetty varoitus arkaluonteisesta materiaalista.

Mediaposse Helsinki jää innolla odottamaan Xeniyan Cats and Boobs -kirjaa sekä tulevia projekteja, joita saamme toivottavasti ihailla vielä suuremmassa mittakaavassa. Tämänkaltainen rajoja rikkova, keskustelua herättävä ja ravisteleva taidekulttuuri on yksi niistä asioista joita yhteiskunnassamme nykypäivänä todella kaivataan.

Ravistele niitä yleisiä normeja, Xeniya, ravistele kunnolla!

Anu Toivola

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *