Koekaniini: perjantain ylläri

Sain siis Buvidal-injektion viime tiistaina. Alkuun kaikki oli todella hyvin, en palellut öisin ja aamulla heräsin pirteänä – toisin, kuin Suboxone-filmien aikana. Olen herännyt viimeisen 10 vuoden aikana joka ikinen aamu kylmissäni sekä fyysisesti että henkisesti.

Pelkäsin kaikista eniten sitä, että aamuni ei lähde käyntiin ilman filmejä. Mutta kas kummaa, olin todellakin käynnissä heti herättyäni. Vielä torstaina olin sitä mieltä, että mikään ei voi mennä vikaan.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin vieroitusoireisiin. Taustaksi on kerrottava, että lopetin korvaushoidon muutama vuosi sitten. Viimeinen alasajo tehtiin laitoksessa ja hyvä niin; olin vielä kuusi viikkoa lääkkeen loppumisen jälkeen niin kipeä, että olisin halunnut kuolla.

Pahimmat kivut olivat jalkojen lisäksi suolistossa. Minulla ei ole tavallisesti mitään suolisto-oireita, mutta silloin tuntui, että selkälihasteni alla oleva osa minua on tulessa. Laitoksen lääkäri ei meinannut tuolloin uskoa, että kipu on suolistossa, sain pitkään pelkkiä selkäsärkyyn tarkoitettuja lääkkeitä. Välillä kipu yltyi niin kovaksi, että minut lähetettiin sairaalapäivystykseen saamaan apua.

Kun lääkäri lopulta suostui kokeilemaan kovaan sisäelinkipuun tarkoitettua Litalginia, kipu loppui, kuin seinään. Laitoksen hoitajat sanoivat minulle useasti, etteivät ole koskaan nähneet kenenkään tulevan yhtä sairaaksi korvaushoidon lopetuksessa.

Kun oireet eivät olleet vielä kuukausienkaan päästä hellittäneet, pääsin takaisin korvaushoitoon, vaikka määräaika suoralle paluulle oli jo umpeutunut. Joten osasin odottaa, että vaihto Suboxonesta Buvidaliin ei käy aivan ongelmattomasti.

K-klinikalla kerrottiin, että jos tunnen vieroitusoireita, minun tarvitsee vain soittaa klinikalle, ja saan joko lisäannoksen tai seuraavan täyden injektioannoksen aikaistettuna.

Kun sitten perjantain vastaisena yönä heräsin tuttuun suolistokipuun, lihassärkyyn ja kylmyyteen, en osannut pelätä sen kummemmin, koska klinikan aukeamiseen ei ollut montaa tuntia aikaa. Soitin heti aamusta. Omahoitajani ei ollut paikalla, joten eräs toinen hoitaja lupasi soitella minulle ”myöhemmin.”

Odottelu vieroitusoireisena oli yhtä helvettiä, varsinkin, kun töihin lähdön ajankohta lähestyi. Soitin klinikalle uudelleen vähän kahden jälkeen, koska tiesin klinikan menevän puoli kolmelta kiinni. Toimistosihteeri vastasi ja sanoi ”kaikki hoitajat ovat jo lähteneet kotiin.”

M_I_T_Ä_ _V_I_*_*_U_A_??

ENTÄS MINÄ?

Jäin tuijottamaan luuriani täysin shokissa puhelun jälkeen. Tässäkö tämä klinikan tuoma ”turva” nyt oli? Miten voi olla mahdollista, että minulle ei edes soitettu takaisin, vaikka sanoin puhelussa, etten ole työkuntoinen ja työpäivä on alkamassa?

Yllättäen kuitenkin noin tunti kyseisen puhelun jälkeen klinikan numerosta soitettiin. Hoitaja sanoi, että on keskustellut lääkärin kanssa oireistani -kylmyydestä, kivuista ja suolistokivusta- ja ”ne eivät kuulosta vieroitusoireilta”. Seuraava lause pudotti maailmaltani pohjan.

”Voit tulla maanantaina voinnin arvioon.”

Ne teistä, joilla on kokemusta vieroitusoireista, voivat kuvitella, miltä minusta tuntui perjantaina, kun kuulin, että saan apua vasta maanantaina. Samanlaista epätoivoa ja pelkoa en ole tuntenut aikoihin.

Minun olisi pitänyt olla viikonloppu töissä. Koska olen yrittäjä, asiakkaani jäävät nyt ilman työsuoritusta ja minä ilman palkkaa. Lisäksi maanantaina on tentti, joka on viimeinen etappi minun ja tutkintoni välissä.

En osaa sanoin kuvailla, miten kauhuissani ja ennen kaikkea pettynyt olen. Vaikka kerroin puhelimessa, että yritykseni ja koulutukseni ovat vaakalaudalla, ellen pysty tänä viikonloppuna suoritumaan täydellisesti, niin vastaus oli ”voi voi.”

Voi voi, jos en valmistu ammattiin? Voi voi, jos yritykseni menettää suuren ja tärkeän asiakkaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että klinikka ei pidä lupauksistaan kiinni?

Voi voi, jos joudun lääkitsemään itse itseäni, kun en kestä enää?

Minä todella haluan tähän injektiohoitoon. Siis ihan todella. Klinikan hoitajat ja lääkäri voivat siis olla täysin varmoja siitä, että _en_valita_turhasta. Nyt on lauantai, eli olen kärsinyt vieroitusoireista puolitoista vuorokautta. Aika on tuntunut puoleltatoista vuodelta.

Maanantaihin on vielä todella monta, monta, monta, monta paskamaista hetkeä aikaa. Ja kyllä, osasin odottaa, että ensimmäinen injektio ei kanna viikkoa, koska minulla on kymmenen vuoden naloksonit alla.

Mutta en todellakaan osannut odottaa, että minut jätetään oman onneni nojaan.

Royalty-free stock illustration of a poop emoji, in tears. It looks sorrowful and upset.

2 thoughts on “Koekaniini: perjantain ylläri

  1. Törkeää, todella törkeää käytöstä lääkärien puolesta. Mikä on luvattu se pitää pitää. Tämä koskee molempia osapuolia. Ei vieroitusoireita millään mittareilla testata vaan ihan potilaan oireiden mukaisesti. Mitä vittuu ne lääkärit/hoitajat tietää jos ei oo koskaan kokeneer! Ja ai miten niin ei vieroitusoireita nämä. Niitähän ne juuri on!!!!

    1. Kiitos kommentista Mivu.
      Olen samaa mieltä. Odotan innolla, minkä selityksen huomenna aamulla saan. Mutta oli selitys mikä tahansa, se ei ole tarpeeksi hyvä. Tässä on tapahtunut mielestäni selkeä hoitovirhe.
      -KK

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *