Kategoria: Blogi

Lisäykset kohti parempaa elämää -tapahtuman ohjelmaan

Kohti parempaa elämää -tapahtuma Pasilan Vanhoilla Veturitalleilla la 02.03. lähestyy ja olemme saaneet lisää ohjelmanumeroita.

Paikalla on hierojia, jotka tarjoavat osallistujille hierontaa 10-15 minuutin seteissä. Maksu on vapaaehtoinen, mutta toivomme, että maksaisit hieronnan pituudesta ja tyylistä riippuen vähintään 5-10 euroa, sillä tuotto menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyskohteellemme.

Kerromme hyväntekeväisyydestämme lähiaikoina lisää, mutta keräämme tapahtumalla rahaa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työpajatoimintaan.

Toinen lisäpalveumme on tatuointitaiteilija Tomi Somervuoren tekemät tatuoinnit, joiden maksu on niin ikään vapaaehtoinen. Toivomme kuitenkin asiakkaiden maksavan vähintään 20e, sillä muutoin materiaalikustannukset nielevät kaikki tuotot. Myös tämän palvelun tuotto menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen.

Paikalla on hyvinvointialan myyjiä myymässä tuotteitaan ja palveluitaan väliajoilla. Korttimaksu on mahdollinen; suuremmissa ostoksissa myös laskutusmahdollisuus.

Tarkennamme lähipäivinä tätä postausta hierojien nimillä ja Somervuoren tekemillä tatuoinneilla. Kerromme myös, miten Somervuori toteuttaa päivän tatuoinnit.

Luvassa myös kilpailu, jossa hyvät palkinnot!

PERUTTU! Kohti parempaa elämää -tapahtuma

PERUTTU! Kohti parempaa elämää -tapahtuma

HUOM! Valitettavasti tapahtuma joudutaan peruuttamaan tapahtumajärjestäjän sairastumisen vuoksi. Jo veloitetuista lipuista maksetaan rahat takaisin, ja kaikkiin asianomaisiin otetaan yhteyttä mahdollisimman pian. Suurimmat pahoittelumme tästä aiheutuneesta vaivasta. Jos sinulla on mitään kysyttävää, ota yhteyttä toimisto [at] mediapossehelsinki.fi, tai numeroon +358 465604252.

Lauantaina 02.03. klo 11-19
Pasilan Vanhat Veturitallit
Osoite: Veturitallinkuja 34G, 2. kerros

Liput 15e/25e -edullisemmalla näet koko tapahtuman ja osallistut yhteen työpajaan, hieman kalliimmalla pääset molempiin työpajoihin ja itsetuntokuvauksiin. Rajattu määrä lippuja!

Tuotto ohjataan kulujen jälkeen työpajatoiminnan järjestämiseen syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Koska kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, lippuostokset ovat sitovia. Lipun voi kuitenkin halutessaan myydä eteenpäin.

Ohjelma


klo 11.00-13.00

Anja Kailanko: Passion Test Workshop

Anja Kailanko

Työpajassa etsitään kullekin osanottajalle se itselle merkityksellisin tavoite, joka antaa elämälle uutta suuntaa ja tarkoitusta.

Anja Kailanko on ajatustavan muutos -kouluttaja. Hän on koulutukseltaan muun muassa The Thinking Into Results Facilitator ja Passion Test Facilitator. Näiden ohjelmien avulla hän on auttanut monia päästämään irti menneistä ja rajoittavista ajatuksista sekä toteuttamaan unelmansa.

Anja on peruskoulutukseltaan lähihoitaja. Edellä mainittujen lisäksi hän on Reconnective Healer, Aroma Touch -hoitaja, shiatsuhoitaja ja Reiki Master.

Varmista mukaanpääsysi työpajaan ostamalla lippu ennakkoon verkkokaupastamme ja ilmoittautumalla sähköpostilla osoitteeseen toimisto@mediapossehelsinki.fi.

___________________________________________________________________________

KAHVITAUKO

Tutustu näytteilleasettajiin kahvin äärellä

____________________________________________________________
klo 13.15-13.45

Mikko Malmivuo: Tavoitteiden saavuttamisen työkalupakki 


Mikko Malmivuo

Miten asettaa ja saavuttaa tavoitteita?

Unelma muuttuu tavoitteeksi, kun liität siihen suunnitelman ja aikataulun!

Mikko Malmivuo on ollut aina kiinnostunut itsensä kehittämisestä, ajanhallinnasta ja motivaatiosta.

Malmivuon mukaan tavoitteiden asettamisen taito on yksi tärkeimmistä kansalaistaidoista. Malmivuo on diplomi-insinööri, yrittäjä ja perheenisä sekä juontotehtävissä ja kilpatanssissa kouliintunut luontainen esiintyjä.

___________________________________________________________________________

13.45-14.15

Judith Sibelius: Irti menneisyyden painolastista 


Judith Sibelius

Hyvän mielen lähettiläs Judith Sibelius on tullut tutuksi Ylen kanavilta. Judith kertoo kohtalokkaasta auto-onnettomuudestaan ja siitä, miten löysi voimia ja elämäniloa muuttuneessa tilanteessa.

______________________________________________________________________________

klo 14.15-14.45

Mira Juntunen: Hyvinvoinnin ja energian avaimet


Mira Juntunen

Kehoterapeutti Mira Juntunen kertoo, miten stressi ja lääkkeiden käyttö vaikuttivat suolistoon ja miten ravinnon, liikunnan ja ajattelutavan muutokset korjaavat asiaa.

Juntusen kirja Kehon korjausopas – ohituskaista terveeseen suolistoon ja energiseen elämään julkaistiin vuonna 2018. Juntusen ja Sarhan (kts. luovuustyöpaja) yhteinen kirja Merkityksellinen minä julkaistaan syksyllä 2019.

Juntunen käy läpi kahdeksan avainasiaa, jotka vaikuttavat hyvinvointiin ja elämänenergiaan. Saat vinkkejä siitä, mistä sinun kannattaa aloittaa.

___________________________________________________________________________

klo 14.45-15.15 LOUNASTAUKO

Paikan päältä voi ostaa lounasta (tiedotamme tarkemmin lähempänä) ja myös lämmittää omia eväitä.

_____________________________________________________________________________

klo 15.15-15.45

Mikko Malmivuo: Eroon prokrastinaatiosta (vetkuttelusta) 

Mikä avuksi, kun töitä pitäisi saada tehtyä, mutta vetkuttelet verkossa? Mistä ammennat motivaation, kun hommat ei huvita?

Mikko Malmivuo on kirjoittanut kirjan Vetkuttelusta vapauteen. Hän on  valmistautunut jakamaan puheenvuorossaan tukun tehokkaita ja käytännöllisiä keinoja, joilla löydät uutta virtaa työhön.

____________________________________________________________________________

klo 15.45-16.15

Isa Merikallio: Suorituselämästä merkityselämään
Yhden sanan elämänmuutos


Isa Merikallio

Vaihda hetkeksi näkökulmaa ja riko rajasi! Vapautat samalla alitajuntasi piileviä voimavaroja.

Isa Merikallio on motiivianalyytikko, kirjailija ja yrittäjä, joka on valmentanut johtajia ja menestyjiä vapaampaan ja rennompaan elämään, tuloksista tinkimättä.

Merikallio on myös johtamisen ja itsensä johtamisen valmentaja. Hänen kirjansa Suorituselämästä merkityselämään julkaistiin maaliskuussa 2013 (Basam Books). Hän on esiintynyt TV1:n Pelastetaan duunit -sarjassa.

__________________________________________________________________________

klo 16.15-17.00

Mira Juntunen ja Anja Kailanko: Unelmasta todeksi

Konkreettisia ohjeita unelmien saavuttamiseksi

_________________________________________________________________________

KAHVITAUKO
Tutustu näytteilleasettajiin kahvin äärellä

__________________________________________________________________________

klo 17.15 → (kesto on 1-1,5h osanottajien määrästä riippuen)

Marika Sarha: Pois epäonnistumisen pelosta -työpaja


Marika Sarha

Pelko epäonnistumisesta on suuri syy sille, että epäonnistumme. Pelko jähmettää ja jäädyttää, estää käyttämästä potentiaaliamme.

Työpajassa opitaan pois pelosta lempeästi, taiteen keinoin. Maalausta ja kollaasitekniikkaa. Työpaja ei vaadi pohjatietoja tai -taitoja.

Kasvatustieteiden maisteri Marika Sarha työskentelee luovuusvalmentajana. Hän innostaa ihmisiä näkemään asiat toisin ja antaa konkreettisia, luovia työvälineitä arkeen. Marika tukee, kouluttaa ja kehittää. Hänen intohimonsa on ihmisten kohtaaminen ja yksilöissä piilevät mahdollisuudet.

Lisätietoja: www.marikasarha.com

Varmista mukaanpääsysi työpajaan ostamalla lippu ennakkoon verkkokaupastamme ja ilmoittautumalla sähköpostilla osoitteeseen toimisto@mediapossehelsinki.fi. Kiitos!

________________________________________________________________________________
klo 10-19 Itsetuntokuvaukset

Oletko epävarma kameran edessä? Vai alkaako ahdistus nostaa päätään jo peilin edessä? Sairaanhoitajanakin vuosia työskennellyt toimittaja-valokuvaaja Heidi Merima on erikoistunut kameraa pelkäävien tai vihaavien ihmisten kuvaamiseen.

Merima auttaa kuvattavia tuntemaan olonsa kotoisaksi kameran edessä ja pitää huolen siitä, että kaikki saavat itselleen kuvia, joihin ovat tyytyväisiä. Erikoistoiveet (profiilikuvat, CV-kuvat jne.) on mahdollista ottaa huomioon, mutta toiveet olisi hyvä kertoa jo etukäteen.

Kuvaukset järjestetään Veturitallien studiossa, joka sijaitsee luentotilan vieressä.

Varmista mukaanpääsysi valokuvaukseen ostamalla lippu ennakkoon verkkokaupastamme ja varaamalla aika täältä.

___________________________________________________________________________

Tapahtuman juontaa Erkko ”Ewe” Väisänen!

Erkko ”Ewe” Väisänen

Erkko saa ihmiset liikkeelle kerta toisensa jälkeen vauvasta vaariin ja sukupuoleen katsomatta. Tämän viihdealan moniottelijan suurimpana vahvuutena on periksiantamattoman positiivinen asenne, jolla hiljaisempikin härmäläinen innostuu. Valtaisan välittömän lavakarismansa avulla hän ottaa haastavimmankin tilanteen haltuunsa.

______________________________________________________________________________

Lisätiedot

Tapahtumatuottaja Heidi Merima, heidi.merima@mediapossehelsinki.fi Tapahtumatuottaja Anna Lindy, anna.huttula@gmail.com

Mediaposse Helsinki, p. 046 560 4252

______________________________________________________________________________

Näytteilleasettajat

Bloggaaja Masentunut mutsi;
Zinzino Oy;
TFW Konala ;
Ladycrone;
Kannaway

Tinna Pehkonen

Tinna Pehkonen, Masentunut Mutsi:

:::

Annika Valtonen

Annika Valtonen ja ja Henna-Maija Alitalo , Zinzino Oy: 

Suosittelemme terveys-ja hyvinvointituotteita, joissa keihäänkärkenä on elintärkeän rasvahappotasapainon saavuttaminen laadukkaalla, testipohjaisella kala-oliiviöljyllä, josta löytyy myös vegaaninen vaihtoehto.

Tämän balance oilin rinnalle on kehitelty kokonaisvaltaisesti toimiva hyvinvointikonsepti.

:::::

Johanna Verho, Training for Warriors:

TFW Konala on paras treenisali ikinä! Harjoittelussa yhdistyvät niin monipuolinen lämmittely, nopeus-, voima-, kestävyys- ja liikkuvuusharjoittelu kuin henkinen- ja ravintovalmennuskin. Nämä kaikki yhdessä muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Kaiken harjoittelun taustalla ovat filosofiset toimintaperiaatteet, jotka luovat vankan pohjan TFW-metodille. Lopputuloksena on turvallinen, monipuolinen ja ennen kaikkea tehokas harjoitusohjelma, jonka avulla jokaisen on mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa ja toteuttaa unelmansa!

:::::

Hanna Allinen, Ladycrone:

:::::

:::::


Night Visions -poiminnat viikonlopulle, osa 2

Pohjoismaiden suurimpaan genre-elokuvafestivaali Night Visionsiin ehtii mukaan vielä tänään lauantaina sekä sunnuntain vastaisena yönä. Viimeinen näytös pyörähtää käyntiin sunnuntaiaamuna klo 09. Neljän päivän ja yhden yön aikana nähtävistä 41 pitkästä elokuvasta ehtii vielä nähdä parhaita paloja, jos lippujen hankinta on syystä tai toisesta jäänyt viime tippaan.

Syksyn odotetuimpien uutuuksien ohella ohjelmistossa on valikoima kulttiklassikoita, jotka nähdään nyt ensi kertaa Suomen valkokankailla sensuroimattomina. Mediaposse Helsingin Heidi Merima ratsasi tarjonnan ja laati suositukset sunnuntain 25.11. vastaiselle yölle.

Sunnuntai klo 01:00 The Witch in the Window (USA 2018)

  • Kesto: 77 min
  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Andy Mitton
  • Tuotanto: Alex Draper, Richard W. King, Andy Mitton
  • Kuvaus: Justin Kane
  • Musiikki: Andy Mitton
  • Rooleissa: Alex Draper, Charlie Tacker, Greg Naughton, Arija Bareikis, Zach Jette, Carol Stanzione

Elokuva muistuttaa monilta osin takavuosien hittiä The Babadook (Australia 2014). Avioeron myötä pojastaan Finnistä (Charlie Tucker) vieraantunut isä Simon (Alex Draper) ostaa Kanadan maaseudulta rähjääntymään päässeen talon. Finn lähtee kesäksi isänsä mukaan remontoimaan taloa, jolla on ennalta-arvattavan synkkä menneisyys.

Asetelman kliseisyydestä huolimatta juoni toimii ja pitää katsojan tiukasti penkin reunalla. Virkistävän tiivis kerronta ja yllättävä loppu kruunaavat old school -kummituskauhunautinnon.

The Babadookin heikkoutena olivat luotaantyöntävät henkilöhahmot ja erityistehosteet, jotka tuntuivat kuuluvan täysin eri elokuvaan, kuin ankean minimalistinen tapahtumapaikka. The Witch in the Window tarjoilee aidosti samastuttavat henkilöhahmot. Kauhu rakentuu ihon alle hiipivästä tunnelmasta ja hienovaraisista efekteistä, jotka pitävät illuusiota yllä läpi elokuvan.

Sunnuntai 03:00: What Keeps You Alive (USA 2018)

  • Kesto: 98 min
  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Colin Minihan
  • Tuotanto: Chris Ball, Kurtis David Harder, Ben Knechtel, Colin Minihan
  • Kuvaus: David Schuurman
  • Musiikki: Brittany Allen
  • Rooleissa: Hannah Emily Anderson, Brittany Allen, Martha MacIsaac, Joey Klein

Pariskunta syrjäisellä metsämökillä. Jokin menee pieleen. Verta, suolenpätkiä, The End. Asetelma on puhkikulunut – mutta siitä huolimatta What Keeps You Alive on kokonaisuutena onnistunut. Vaikka elokuva sortuu ennalta-arvattavuuksiin, vastapainona on aidosti yllättäviä tapahtumia. Komediallisia hetkiä on juuri sopivasti ilman, että jännitys kärsii.

Jackie (Hannah Emily Anderson) ja Jules (Brittany Allen) ovat onnellinen aviopari, joka matkaa Jackien suvun mökille juhlistamaan ensimmäistä hääpäiväänsä. Jules alkaa kuitenkin epäillä, että siipalla on salaisuuksia, joista kannattaisi ottaa selvää.

Elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja Colin Minihan keräsi kiitosta ja palkintoja jo edellisellä ohjauksellaan It Stains the Sands Red (2016). What Keeps You Alive on osoitus siitä, ettei kyse ollut yhden hitin ihmeestä. Päätähdet Anderson ja Allen täydentävät kokonaisuuden huikeilla roolisuorituksilla.

Sunnuntai 09.00: Troll 2(Italia/USA 1990)

  • Kesto: 95 min
  • Ohjaus: Claudio Fragasso
  • Käsikirjoitus: Rossella Drudi, Claudio Fragasso
  • Tuotanto: Brenda Norris, Joe D’Amato, Asher Zulkosky
  • Kuvaus: Giancarlo Ferrando
  • Musiikki: Carlo Maria Cordio
  • Rooleissa: Michael Paul Stephenson, George Hardy, Margo Prey, Connie McFarland, Robert Ormsby, Deborah Reed

Suositusten listalle on tottakai otettava myös elokuva, jolta ei voi odottaa oikeastaan mitään. Night Visions kuvailee päätöselokuvaansa näin:

”Kaikkein sakeimmat elokuvat eivät koskaan synny laskelmoimalla. Ne syntyvät, kun elokuvantekijän toiveiden ja kykyjen väliin repeää kuilu, jota kalkkuna-auteur ei yksinkertaisesti huomaa. Näin astui maailmaan myös Troll 2, jota on vuosia pidetty – vertailijasta riippuen – niin Plan 9 from Outer Spacen kuin The Roominkin ykköshaastajana kamppailussa maailman huonoimman elokuvan tittelistä.

Pahat maahiset haluavat muuttaa ihmiset vihreäksi mönjäksi ja syödä heidät. Vaan ei hätää. Neuvokas pikkupoika Joshua (Michael Paul Stephenson) keksii juonen taustatukenaan isoisänsä haamu. Hahmokaartin täydentävät aerobicia Karvis-paidassa harrastava teinityttö, homoeroottisesti jutustelevat urheilijanuoret ja ”Oh my God” -huutoja suoltava nörtti.”

Elokuva on juuri oikealla paikalla festivaalin päätöselokuvana. Läpi yön elokuvia katselleet kauhufanit lienevät yön koitoksen jäljiltä valmiiksi jokseenkin hysteerisessä tilassa, joka on ainoa oikea mielentila  elokuvan katseluun.

Osta lippusi, osallistu hysteriaan ja osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

Tsekkaa myös sunnuntaiyönä klo 01.15 vierekkäisissä saleissa käyntiin pyörähtävät Witchfinder General (Iso-Britannia 1968) ja Puppet Master: The Littlest Reich (Britannia/USA 2018)  -Jälkimmäisesta lisää täältä: https://mediapossehelsinki.fi/night-visions-poiminnat-perjantaille/

 

Night Visions -poiminnat viikonlopulle, osa 1.

Pohjoismaiden suurin genre-elokuvafestivaali Night Visions käynnistyi keskiviikkona ja jatkuu sunnuntaiaamuun. Yksi suosituimmista kotimaisista elokuvafestivaaleista tarjoilee valikoidun kattauksen fantasia-, kauhu-, toiminta- ja scifi-elokuvia Helsingin Kinopalatsissa. Neljän päivän ja yhden yön aikana nähtävistä 41 pitkästä elokuvasta ehtii vielä nähdä parhaita paloja, jos lippujen hankinta on syystä tai toisesta jäänyt viime tippaan.

Syksyn odotetuimpien uutuuksien ohella ohjelmistossa on valikoima kulttiklassikoita, jotka nähdään nyt ensi kertaa Suomen valkokankailla sensuroimattomina. Mediaposse Helsingin Heidi Merima ratsasi tarjonnan ja laati suositukset lauantaille 24.11.

Lauantain parhaimpiin lukeutuvat tulevat Pohjoismaista. Tanskalaisohjaaja Rasmus Kloster Bron Cutterhead keräsi eurooppalaisilta elokuvafestivaaleilta peräti viisi ehdokkuutta, mutta palkinnot jäivät -yllättävää kyllä- saamatta.

Islantilaisen Börkur Sightorssonin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Vulturesia on puolestaan soviteltu Nordic Noir -kategoriaan, mutta kyseessä on jotain paljon parempaa. Pahempaa. Molemmista elokuvista on näytökset tänään, lauantaina 24.11. Lisätiedot alla.

 

Lauantai klo 12.30: Cutterhead (Tanska 2018)

  • Kesto: 84 min
  • Ohjaus: Rasmus Kloster Bro
  • Käsikirjoitus: Rasmus Kloster Bro, Mikkel Bak Sørensen
  • Tuotanto: Amalie Lyngbo Quist
  • Kuvaus: Martin Munch
  • Musiikki: Søs Gunver Ryberg
  • Rooleissa: Christine Sønderris, Samson Semere, Kresimir Mikic, Salvatore Striano, Adrian Heili, Lilli Fernanda Kondrup

 

Ohjaaja Rasmus Kloster Bro on onnistunut vangitsemaan klaustrofobisen tunnelman paremmin, kuin yksikään kauhuohjaaja tätä ennen. Tarina on äärimmilleen pelkistetty; henkilöitä on kolme ja keskeisiä tapahtumapaikkoja vain yksi. Kööpenhaminan metrotunnelityömaalla tapahtuu onnettomuus, joka eristää nuoren ja naiivin toimittajanaisen maanalaiseen painekammioon kroatialaisen konkariduunari Ivon ja eritrealaisen Bharanin kanssa.

Juoni rakentuu henkilökemioiden varaan, eikä päästä hetkeksikään otteestaan. Etenkin Christine Sønderrisin tarkasti näyttelemä, moraalisesti arveluttava toimittajanainen Rie tuo kuolemanpelon suoraan katsojan iholle.  Maan alla olevassa teatterisalissa joutuu miettimään, kannattaako paeta varmuuden vuoksi vai jäädäkö katsomaan, miten henkilöhahmojen käy.

Osta lippusi ja lähde kokeilemaan, alkaako piilevä klaustrofobiasi oireilemaan.. osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

Lauantai klo 18.40: Vultures (Islanti 2018)

  • Kesto: 91 min
  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Börkur Sightorsson
  • Tuotanto: Agnes Johansen, Baltasar Kormakur
  • Kuvaus: Bergsteinn Björgulfsson
  • Musiikki: Ben Frost
  • Rooleissa: Gisli Örn Gardasson, Baltasar Breki Samper, Marijana Jankovic, Anna Prochniak, Runar Freyr Gislason

Islantilaisveljesten kokaiinikeikka lähtee menemään pahasti sivuraiteille, kun huumeita vatsassaan kuljettanut kuriiri ei saa pinnistettyä paketteja ulos. Kun lastia odottelevat diilerit ja pahaa aavistelevat poliisit hengittävät niskaan, kuriiriparan ummetus vain pahenee.

Elokuvan nimi Vultures tarkoittaa haaskalintuja ja osuu naulan kantaan. Kuvittele, miltä itsestäsi tuntuisi, kun istuisit pöntöllä pinnistämässä ja hetki hetkeltä aggressiivisemmiksi muuttuvat haaskalinnut pyörisivät ympärilläsi odottamassa saalistaan. Kiertäisivät ympärilläsi kehää ja tulisivat lähemmäs joka kierroksella…

Osta lippusi ja lähde testaamaan oman vatsasi kestävyyttä…. osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

Tsekkaa myös 18.30 alkava Summer of 84 (Kanada/USA 2018) ja viereisessä salissa 18.45 alkava The Wind (USA 2018), amerikansuomalaisen Emma Tammen esikoinen. Psykologista kauhua parhaimmillaan!

Night Visions -poiminnat perjantaille

Pohjoismaiden suurin genre-elokuvafestivaali Night Visions käynnistyi keskiviikkona ja jatkuu sunnuntaiaamuun. Yksi suosituimmista kotimaisista elokuvafestivaaleista tarjoilee valikoidun kattauksen fantasia-, kauhu-, toiminta- ja scifi-elokuvia Helsingin Kinopalatsissa. Neljän päivän ja yhden yön aikana nähtävistä 41 pitkästä elokuvasta ehtii vielä nähdä suurimman osan, jos lippujen hankinta on syystä tai toisesta jäänyt viime tippaan.

Syksyn odotetuimpien uutuuksien ohella ohjelmistossa on valikoima kulttiklassikoita, jotka nähdään nyt ensi kertaa Suomen valkokankailla sensuroimattomina. Mediaposse Helsingin Heidi Merima ratsasi tarjonnan ja laati suositukset perjantaille 23.11. Viikonlopun suositukset julkaistaan myöhemmin tänään, pysy kuulolla!

Perjantai klo 15.45: Best F(r)iends vol 1 (USA 2018)

  • Kesto: 103 min
  • Ohjaus: Justin McGregor
  • Käsikirjoitus: Greg Sestero
  • Tuotanto: Greg Sestero
  • Kuvaus: Justin McGregor, Farhan Umedaly
  • Rooleissa: Tommy Wiseau, Greg Sestero, Kristen StephensonPino, Rick Edwards, R.J. Cantu, George Killingsworth

Perjantai klo 18.00: Best F(r)iends vol 2 (USA 2018)

  • Kesto: 103 min
  • Ohjaus: Justin MacGregor
  • Käsikirjoitus: Greg Sestero
  • Tuotanto: Greg Sestero
  • Kuvaus: Justin MacGregor, Farhan Umedaly
  • Musiikki: Daniel Platzman
  • Rooleissa: Tommy Wiseau, Greg Sestero, Kristen Stephenson Pino, Vince Jolivette, Paul Scheer, Rick Edwards

Maailman huonoimmaksi elokuvaksi tituleeratun The Roomin (USA 2003) Tommy Wiseau ja Greg Sestero palaavat valkokankaalle elokuvassa Best F(r)iends Volume 1. Elokuva sai Pohjoismaiden ensiesityksensä kevään 2018 Night Visions -festivaalilla. Jatko-osa Best F(r)iends Volume 2 valmistui ennätysvauhdissa ja syksyn festivaalilla on nyt kunnia isännöidä myös jälkimmäisen osan Pohjoismaiden ensi-iltaa. Elokuva kertoo hautausurakoitsijan (Wiseau) ja oudon kulkurin (Sestero) ystävyydestä, jonka kateus, ahneus ja vainoharhaisuus saavat ajautumaan väärille raiteille.

The Roomia on esitetty Night Visions -festivaalilla täysille saleille jo usean vuoden ajan. Ovatko tulokkaat niin päräyttävän huonoja, että ne syrjäyttävät The Roomin festivaalin itseoikeutettuna kuninkaana? Elokuvia on kritisoitu siitä, että siinä, missä The Room oli hullun nerokas, Best F(r)iends on vain hullu. Osta lippusi, käy katsomassa ja osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

 

Perjantai klo 20.15: Puppet Master: The Littlest Reich (USA/Britannia 2018)

  • Kesto: 90 min
  • Ohjaus: Sonny Laguna, Tommy Wiklund
  • Käsikirjoitus: S. Craig Zahler
  • Tuotanto: Dallas Sonnier
  • Musiikki: Richard Band, Fabio Frizzi
  • Rooleissa: Thomas Lennon, Nelson Franklin, Jenny Pellicer, Michael Paré, Barbara Crampton, Udo Kier

Puppet Master -tulokas on yksi syksyn yllättävimmistä ensi-illoista. Vuonna 1989 käynnistyneeseen Puppet Master -saagaan ei osattu odottaa jatkoa (ainakaan mph:ssa), joten kauhufaneille kyseessä on iloinen yllätys. Iloinen ja harvinaisen verinen. Edgar (Thomas Lennon) löytää kuolleen veljensä laatikosta nuken, joka näyttää erehdyttävästi nukkemestari Andre Toulonin (Udo Kier) luomukselta. Edgar matkustaa ”Toulon-murhien” 30-vuotisjuhlaan myydäkseen löydöksensä huutokaupassa. Mukaan lähtee uusi tyttöystävä Ashley (Jenny Pellicer) sekä pomo Markowitz (Nelson Franklin).

Reissussa kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Hengästyttävä, kulttinäyttelijöillä ladattu puolitoistatuntinen jättää katsojan -mielenlaadusta riippuen- joko sanattomaksi, pahoinvoivaksi tai hervottoman hysterian tilaan. Totaalinen poliittinen epäkorrektius naurattaa, vaikka Udo Kierin karisma jäätävänä nukkemestarina saakin selkäpiin karmimaan. Kier tunnetaan Helsinki-fanina, jotakin vuosia sitten hän kuvaili kaupunkia sanoin ”päivisin kuin kylä Venäjällä, iltaisin kuin Pariisi”.

Osta lippusi, käy katsomassa ja osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

Tsekkaa myös 20.00 American Ninja (USA 1985) ja heti perään 22.15 American Ninja 2 (USA 1987) sekä 22.10 The Greasy Strangler (USA 2016)

Who is afraid of naked boobs? – English version from the article published earlier*

Who is afraid of naked boobs? – English version from the article published earlier*

– The photo series Cats and Boobs by Xeniya Balsara

*Read the Finnish article here / Lue suomenkielinen artikkeli aiheesta täällä: https://mediapossehelsinki.fi/kuka-pelkaa-paljasta-rintaa/

 

I went to see the Cats and Boobs exhibition by Xeniya Balsara upon Helsinki Pride Week. It consisted of naked breasts (boobs familiarly) and cats as the name suggested.

What an interesting photo series! Indeed, the brilliant combination of two generously attractive and eye-catching objects. Cat owners of different ages, from different social groups and having various life situations pose in the photos with their pets.The focus in the pictures is mainly on the cats, while the models (and boobs) remain in the background, sometimes very unclear.

Photos are fresh, bright and have mastered colorful details. As a moving and non-instructable target, cats are not the easiest to photograph but Xeniya has been successful in her job. It has certainly demanded patience and time both from the models and the photographer. Xeniya told us that making of her own picture with her cat Mussia Kissia took about two hours.

The idea of the series was born a couple of years ago. Human body has always been fascinating but there should be something else in the photos. At this point cats came on the scene. Making their portraitsseemed an interesting challenge. What if you combine nudity and cats?

Xeniya started searching for models in photo and cat groups on Facebook. The attitude to the project was confusing and biased. The posts brought many unexpected comments. The photographer received a lot of encouraging feedback but also surprisingly negative comments.

Negative feedback came almost exclusively from men, Xeniya says. In one comment, it was even assumed that Xeniya was not a female photographer looking for models but actually a man looking for sex. The project was called sexist and chauvinistic.

The photographer still has no idea why specifically men questioned the project while the majority of women were very supportive.

In the US cat groups Xeniya’s project got more hostile reaction. She was ordered to keep cats and boobs separate from one another, she was accused of being immoral, and the project was called awful. The photographer was also banned from several groups altogether. In an effort to ask for arguments of hateful comments Xeniya only received more hate speech. Despite numerous attempts there was no constructive discussion.

However, Xeniya managed to get new models for the Cats and Boobs project. She soon noticed that the models on their own initiative open to her different aspects of their lives and the reasons that had brought them to the project. Xeniya began to record their stories with the permission of the models. As photos and stories began to accumulate, the idea of a coffee table book was born. Cats and Boobs calendar 2019 is released in the beginning of December, available for pre-order at https://www.facebook.com/groups/343089739586735/The book is coming next year under Helsinki Pride wing.

When Xeniya started searching for a place for Cats and Boobs exhibition, the task turned out to be more difficult than she could have imagine. The issue was still regarded as dubious. Xeniya succeeded in finding a gallery for her exhibition in the center of Helsinki, in the basement of Nespresso Boutique during Helsinki Pride week.The City of Helsinki and the hosting Stockmann did not authorize the photographic artist to place advertising on the street.

The City of Helsinki and Stockmann explained their point of view vaguely and referred to nudity.Naked breasts could not be presented in the street image, they were considered offensive and unconventional. Advertising on the Internet outside the exhibition proved to be almost impossible. – I was surprised that I was not allowed to leave advertising flyers for this exhibition at places where my previous print ads had been warmly welcomed. Public libraries in the city and Cybershop did not want me to leave the flyers at their premises. I was very surprised especially at Cybershop because I had left Welcome to Sideshow exhibition flyers (where people cause each other pain) two years ago with permission, Xeniya told.

Although more than 2,000 visitors visited the exhibition, which is a large number for exhibitors that are different from the mainstream and small-scale, the ban on the street advertising has surely taxed the number of visitors.

However, at the same time it is perfectly appropriate to keep the sculpture by Felix Nylund three hundred meters away in the street, Kolme Seppää (Three Blacksmiths statue), where three full-naked blacksmithswork the iron. I am not saying that the sculpture is not either culturally or artistically valuable and visually impressive, or that the sculpture would not fit the street image. Instead, it just leaves me wondering that nowadays a clearly homoerotic sculptureis somewhat more appropriate than a photo of a woman’s naked breasts and a cat. What of the latter makes it so objectionable that it doesn’t fit on the facade?

–I thought it was strange that no larger media showed interest in the Cats and Boobs exhibition despite the big number of visitors. I wrote to and invited different media, but no one was interested in publishing an article about it, Xeniya wonders.

Although most of the women considered the project to be magnificent, there were also diverging opinions. Some women visitors viewed photos as humiliating women, and the exhibition did not suit children. I do not think that any naked breasts are inappropriate, especially when they are not connected to pornography. It is confusing that at the same time images demonstrating the worst aspects of our world in a brutal way are exposed in public places. Pictures of war.Hungry dying children. Burning people. Murdered people. Captured people. Prisoner camps. I’m talking about World Press photo exhibitions that are completely open to anyone regardless of age. There must be something really wrong with public opinion if the common image of breasts and cats causes more disgust, trauma and harm to children than realistic images of the war wickedness.

The Cats and Boobs project has been fruitful and necessary in many ways. It has done exactly what art does best: created debate, shared opinions, and hopefully gave birth to new perspectives. For many models participating inthe project it has given the experience of beauty and calm, the momentum towards greater self-confidence. Xeniya’s way of photographing can also be called empowering photography. Many of her models experienced their self- and body image in a more positive way after seeing the final pictures. This is what is important nowadays, as distorting beauty standards surround us everywhere.

Young girls are already forced to live under constant pressure. The media create a strong image for the way what makes us sufficient, popular, and accepted. What if we start from a healthier point of view that all of us are of value and enough for ourselves. We are all beautiful in our own personal way. We do not have to be copies of fashion world stereotypes to be happy, to accept ourselves and each other. Let’s live a balanced, happy life.

The sad thing is that even though the main idea of Cats and Boobs series is to introduce a concept where all boobs and cats are equally beautiful, the exhibition’s ad picture did not support this message. The ad only displayed boobs fitting contemporary beauty standards, like the ones shown in each and every lingerie ad.Without asking Xeniya’s opinion, the most popular photos in the project’s Instagram were chosen for the ad by various media.

Hands up, how many are traumatized by women’s naked boobs? Really. Most of us in our childhood have received our first food through these deeply disheartened breasts.The experience of first intimacy is unmatched. Women’s breasts are above all a symbol of frugality and life. How do they get the one and only twisted interpretation that is vulgar and ugly?

And what’s next? Xeniya is looking forward to the next project. – One of the most popular questions that I have been asked is when I begin Dogs and Dicks photo project. However, so far no man has been willing to let any animal near his precious thing, so in the male series called Perfect Dick Selfie are only dicks visible. I can already expect that the release of such a photo series is going to bring much more trouble than the Cats and Boobs project has shown. Tumblr has already tagged my profile as explicit. It means that the photos I have added there will only be visible to those who logged in and chose an option Show sensitive material.

I’m eagerly waiting for Xeniya’s Cats and Boobs book and future projects that we hope to see on an even larger scale. Such a violating, debating and shattering art culture is one of the things we really need today in our society. Shake the general norms, Xeniya, shake it properly!

Original text in Finnish Anu Toivola, translation into English Anna Rinta-Jyllilä

 

Bibistä burkiniin -tietokirja kumoaa myytit ranskattarista ja esittelee monimuotoisemman kuvan

Bibistä burkiniin -tietokirja kumoaa myytit ranskattarista ja esittelee monimuotoisemman kuvan

”Se on se kaikkein kliseisin pariisitar: oikukas lapsinainen, joka näyttää söpöltä. Seinen varrella minihameessa pyöräilevä tai raitapaidassa croisanttia näpertelevä nainen myy, sillä hahmojen taakse kiteytyy aimo annos tunnistettavaa Ranska-nostalgiaa. Kukapa ei haluaisi olla tuo nonchalantti pariisitar: huoleton, tyylikäs ja hieman kapinallinen.”

Mainitsen heti alkuun, että Bibistä burkiniin -tietokirjan (S&S 2018) kirjoittaja Annastiina Heikkilä on vanha ystäväni jo noin 20 vuoden ajalta, joten tämä arvio ei toteuta eettistä ihannetta kriitikon puolueettomuudesta. Onneksi blogi on vapaamuotoisempi arvostelualusta kuin lehti.

Olin syyskuun loppupuolella Annastiinan kirjanjulkkareissa Jackie-baarissa Helsingin Punavuoressa. Kustannustoimittajansa haastateltavana Heikkilä kuvaili siellä, kuinka Pariisissa hän tuntee olevansa muiden silmissä se reipas ja reteä suomalaisnainen, naapureiden mukaan oikea ”sporttirouva”, koska hän käy kerran viikossa lenkillä tai joogassa. Helsingissä taas mielikuva hänestä on tyystin toisenlainen: se juhliin ylipukeutuva, urheilua kaihtava pariisilaishenkinen nainen. Omissa silmissäni Annastiina ruumiillistaa täydellisesti pariisilaisen naisihanteen.

Kuten kirjan alaotsikko Totuuksia ranskatar-myytin takaa kertoo, omakohtainen tietokirja pureutuu mielikuviimme ranskalaisista naisista. Aiemmin paljon Pariisissa matkustellut ja siellä au pairinakin työskennellyt Heikkilä on nyt asunut Pariisissa syksystä 2013 lähtien Ylen uutistoimittajana, yhdessä kuvaajanaan toimivan suomalaisen aviomiehensä kanssa. Kirjaa varten Heikkilä on haastatellut feminististen kysymysten parissa työskenteleviä ranskalaisia naisia. Lisäksi hän ranskankielentaitoisena on käyttänyt materiaalinaan ranskalaisia uutisia ja lähdekirjallisuutta. Kirja tarjoaakin ainutlaatuisen näkymän ranskalaisen kulttuurin sisälle, kuitenkin ulkopuolisen tarkkailijan raikkaalla katseella.

Kauniskantiseen ja kiehtovan nimiseen kirjaan on helppo tarttua. Heikkilän kirjoitustyyli on tarkka, soljuva ja humoristinen, mikä tekee teoksesta mukaansatempaavan.

Annastiina Heikkilästä kirjanjulkkareissa 26.9.2018 ottamani kuva.
Annastiina Heikkilästä ottamani kuva kirjanjulkkareissa 26.9.2018.

Aihe on herkullinen, koska Ranska on erityisesti tunnettu tyylikkäistä, naisellisista ja hoikista kaunottaristaan, joista jokainen osaa kasvattaa hyvinkäyttäytyvän bébén. Heikkilä tuo esiin sen, kuinka väkivaltaisen kapea tuo ihanne on ja kuinka mielikuva sulkee ulos suuren osan ranskalaisia naisia, kuten ei-valkoiset, muslimit, lapsettomat, vanhat ja lihavat. Ideaali vaikuttaa näiden naisten elämään paljon, koska se estää heiltä pääsyn moniin työpaikkoihin ja aiheuttaa muutenkin syrjintää.

Heikkilä tutkailee Ranskaa pohjoismaisen tasa-arvoihanteen kautta, jolloin Ranska näyttäytyy feminismin kannalta monissa seikoissa takapajulana. Kirjan näkökulma voi tuntua rankalta ja negatiiviselta, mutta nyt ollaankin rikkomassa idealisoituja myyttejä. Heikkilä näkee myös ranskalaisen kulttuurin hyvät puolet, kuten ihanteen keskinkertaisesti ja rennosti suoritetusta äitiydestä, minkä takia naiset eivät Ranskassa samalla tavalla pelkää äidiksi tuloa kuin esimerkiksi Suomessa. Muutenkin hampaat irvessä suorittamista ja toisaalta ylilyöntejä enemmän Ranskassa arvostetaan kohtuudella nautiskelua ja hyvää tunnelmaa.

Kirja esittelee uraauurtavia ja rohkeita ranskalaisia naisia. Kirjan nimessä oleva Bibi viittaa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin vaimoon Brigitte Macroniin, jonka kutsumanimi on Bibi. Miestään 24 vuotta vanhempi Bibi on suosituin ensimmäinen nainen Ranskan historiassa, pitkälti juuri epäsovinnaisen parisuhteensa vuoksi, joka alkoi kun naimisissa oleva kolmen lapsen äiti Brigitte oli 15-vuotiaan, varhaiskypsän Emmanuelin äidinkielenopettaja ja näytelmäkerhon vetäjä.

Heikkilä kuvaa kirjassaan Ranskan elokuvateollisuutta, jossa taas mieshahmojen naisystävät ovat yleensä heitä 20-30 vuotta nuorempia tyttösiä. Tämä tieto voi yllättää kun maailmalla tunnetaan kypsään ikään ehtineet ranskalaiset näyttelijättäret, kuuluisimpina Catherine Deneuve, Isabelle Huppert ja Juliette Binoche. Heikkilä kuitenkin kirjoittaa, että he ovat poikkeuksia. Le Monden selvityksen mukaan Ranskassa näyttelijättärien aktiiviuran pituus on keskimäärin kahdeksan vuotta kun taas miesnäyttelijöillä aktiiviura kestää 28 vuotta.

Bibistä burkiniin käsittele myös ranskattarien kohtaamaa seksuaalista häirintää (erityisesti julkisissa liikennevälineissä), naisten vähättelyä työpaikoilla, #metoo-kampanjan hidasta etenemistä Ranskassa, tummaihoisten näyttelijöiden mahdottomuutta saada hyviä rooleja tai mitään rooleja ylipäätään, kauneusteollisuuden vahvaa jalansijaa Ranskassa, hysteerisen kielteistä suhdetta muslimeiden huiveihin ja musliminaisten radikalisoitumista kun ranskalainen yhteiskunta sulkee heidät ulkopuolelleen. Heikkilä värittää kirjaa henkilökohtaisilla kokemuksillaan, jotka ovat opuksen suola.

Kirja syvensi ja monipuolisti tietoani näistä aiheista ja selitti niiden taustoja. Sivistyin paljon, samalla kun kirja tuntui kevyeltä lukea.

Teksti: Elisa Helenius

Sain arvostelukappaleen kustantamolta. 

Alun suora lainaus on kirjasta Bibistä burkiniin.

Olen ottanut artikkelikuvan teoksen julkaisujuhlista.

Lue lisää kirjasta S&S kustantamon verkkosivuilta. 

Kansallisteatterin Julia & Romeo sekoittaa onnistuneesti vanhaa ja uutta

Kansallisteatterin Julia & Romeo sekoittaa onnistuneesti vanhaa ja uutta

Julia saapuu kukkien koristamalle parvekkeelle, tupakoimaan. Hän käy kierroksilla ja tunnustaa rakkautensa Romeolle, jonka on juuri kuullut kuuluvan sukuun, jota hänen perheensä vihaa. Myös Juliaan rakastunut Romeo piileskelee parvekkeen alla ja kuulee kaiken.

Tämä on ehkä ikonisin kohtaus Shakespearen 1590-luvulla syntyneessä tragediassa Romeo ja Julia, mutta nyt Kansallisteatterin uutena versiona Julia & Romeo. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä jo 7. maaliskuuta, mutta suosittu esitys on palannut ohjelmistoon syksyllä, ja näytöksiä on joulukuun 11. päivään asti.

Tarinassa kaksi rikasta veronalaista sukua, Montaguet ja Capuletit, ovat olleet riidoissa jo sukupolvien ajan. Silti suvun nuoret salaa rakastuvat toisiinsa, onnettomin seurauksin. Näytelmää on sittemmin varioitu lukemattomia kertoja uusiksi tarinoiksi ja esitysmuodoiksi, kuuluisimpina versiona musikaali West Side Story (1957).

Kuvaaja Tuomo Manninen.
Kuvaaja Tuomo Manninen

Näytelmä käsittelee nuoruutta, romanttista rakkautta, kuolemaa ja vihanpidon tuhoisuutta. Olen joskus lukenut, että omana aikanaan Romeo ja Julia kuvasi sellaista romanttista rakkautta, jota ei oikeastaan ollut olemassa järjestettyjen avioliittojen takia, ja tragedia toimikin varaventtiilinä ihmisten romantiikan kaipuulle.

Romeo ja Julia on maailman kuuluisin rakkaustarina, mutta usein unohdetaan, että kyseessä on vain muutaman päivän kestänyt teinien välinen rakkaussuhde. Julia on kaksi viikkoa vaille 14-vuotias. Näytelmän tapahtuma-aikaan hän on silti jo tavallisessa iässä menemään naimisiin. Hänen vanhempansa kuvataan Kansallisteatterin versiossa iloluontoisina juhlijoina, vaikka todellisuudessa he ovat haudanneet jo kaikki muut lapsensa paitsi Julian.

Romeo taas on ennen Julian kohtaamista korviaan myöten rakastunut Rosalineen ja masentunut siitä, ettei neito vastaa hänen tunteisiinsa. Shakespeare kuvaa näytelmissään usein eroottisen kiinnostuksen oikullisuutta, ja Romeokin vaihtaa lennosta tunteidensa kohdetta kun hän näkee Julian. Toki molemminpuolinen rakkaus on näytelmässä lopulta voimakkaampi kokemus kuin yksipuolinen ihastus.

Kuvaaja Tuomo Manninen.
Kuvaaja Tuomo Manninen.

Kansallisteatterin raikkaassa tulkinnassa Romeo on itkuherkkä ja rakkaudesta kuumeinen teinipoika, mikä sopii hyvin näytelmään, koska Romeo on usein nähty vähän nynnynä eivätkä miehet ole erityisesti kilpailleet hänen roolinsa esittämisestä. Olli Riipinen tekee hahmosta sekä koomisen että toisaalta urhoollisen ja romanttisen. Juliasta on tehty eteerisen immen sijasta reipas ja jopa vähän ronski hahmo, jolla on ohjat käsissään (roolissa loistaa Satu Tuulia Karhu). Esityksen energisyyttä lisää kenties se, että nuoret näyttelijät ovat Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijöitä.

Kansallisteatterin versioon on tehty muitakin muutoksia alkuperäiseen tarinaan nähden. Kahden kuumakallen, Romeon parhaan ystävän Mercution (Miro Lopperi) ja Julian serkun Tybaltin (Jarno Hyökyvaara), välillä on romanttista jännitettä (tosin Shakespearen näytelmissä vihjaillaan usein hahmojen queer-identiteeteistä). Romeon serkun Benvolion roolissa onkin nainen (Sonja Salminen). Julian kosija Paris (Eetu Känkänen) on keikari pitkissä kutreissa. Julian imettäjällä (Sanna-Kaisa Palo) on viikset ja fransiskaanimunkki Veli Lorenzo (Kristo Salminen) on kuin huumehöyryinen hippi, jonka rippituoli on pyörillä liikkuvassa vaunussa. Koreografi Ima Iduozee on tehnyt Capuletien järjestämistä juhlista vetävän ja mystisen tanssiesityksen. Pitkillä miekoilla toteutettu taistelukohtaus on myös näyttävä.

Kaunis dialogi on Shakespearen näytelmästä eikä repliikkejä ole lähdetty muuttamaan. Käytössä on Marja-Leena Mikkolan vuoden 2006 uusi käännös WSOY:lle, ja kieli onkin helposti ymmärrettävää nykykuulijalle.

Kuvaaja Tuomo Manninen.
Petra Kuntsin suunnittelemat naamiot ovat makeita. Kuvaaja: Tuomo Manninen

Osalla näyttelijöistä on 1500-luvun epookkiasut ja peruukit, osa taas saapuu lavalle huppareissa ja reisitaskuhousuissa. Erikoiselta kuulostava visuaalinen ilme on yllättävän luonteva ja toimiva. Ne näyttelijät, joilla on epookkiasut, myös näyttelevät enemmän vanhahtavaan tyyliin ja nykyajan asuissa olevat taas reteämmin.

Muusikot Mila Laine ja Aleksi Kaufmann soittavat lavan vieressä alemmissa aitioissa, niin että yleisö voi nähdä heidät. Tunnelmallisella musiikilla on tärkeä rooli esityksessä.

Kuvaaja Tuomo Manninen.
Kuvaaja Tuomo Manninen.

Lavastus on minimaalinen mutta kaunis. Lavalla on kolmionmuotoinen korokelava ja suuri puinen kehikko, joka välillä nousee ilmaan. Aitiot on koristeltu tekokukin. Salia on hyödynnetty kekseliäästi kun näyttelijät kulkevat välillä neljännen rivin tuolien päälle tehdyllä kultaisella korokkeella tai saapuvat lavalla katsomon takaa tai ilmestyvät katsomon sivuparville ja aitioihin. Jos haluat nähdä esiintyjät kunnolla, niin en suosittele istumista permannon kolmella ensimmäisellä rivillä!

Näytelmän on ohjannut ohjaaja-näyttelijä Jussi Nikkilä, 36, joka on opiskellut Shakespearen teatteria London Academy of Music and Dramatic Art -koulussa Englannissa. Nikkilän ohjaajandebyytti Kansallisteatterissa oli kehuttu Rikhard III, jonka näin ensi-illassa 30.11.2016 ja vaikutuin. Molemmat esitykset ovat olleet Anna Viitalan sovittamia. Nikkilä ja Viitala ovat tuoneet esiin Shakeaspearen tragedioihin myös liittyvät humoristiset piirteet, mikä tekee esityksistä kevyempi, unohtamatta silti niiden koskettavuutta. Nytkin Julian & Romeon loppukohtauksessa moni katsomossa turvautui nenäliinaan.

Teksti: Elisa Helenius

Näin esityksen avecin kanssa pressilipuilla maanantaina 15.10.2018. 

Lue esityksestä lisää Kansallisteatterin verkkosivuilta.

Kesto: 2h 35min (sisältää väliajan)

Rooleissa: Jarno Hyökyvaara, Olli Ikonen, Katariina Kaitue, Satu Tuuli Karhu (TeaK), Eetu Känkänen (TeaK), Miro Lopperi (TeaK), Sanna-Kaisa Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen (TeaK), Kristo Salminen, Sonja Salminen ja Juha Varis
Muusikot: Mila Laine ja Aleksi Kaufmann
Ohjaus: Jussi Nikkilä
Sovitus ja esitysdramaturgia: Anna Viitala
Suomennos: Marja-Leena Mikkola
Sävellys: Mila Laine
Lavastus: Katri Rentto
Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen
Koreografia: Ima Iduozee
Taistelu­koreografia: Kristo Salminen ja Ima Iduozee
Valosuunnittelu: Pietu Pietiäinen
Äänisuunnittelu: Viljami Lehtonen
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi
Ohjaajan assistentti: Johanna Kokko

Kohtaamisia kaupungissa -näyttely kuvaa modernin elämäntyylin syntyä Suomessa — Toinen Ateneumin näyttely tuo Not Vitalin muotokuvat ensi kertaa Eurooppaan

Kohtaamisia kaupungissa -näyttely kuvaa modernin elämäntyylin syntyä Suomessa — Toinen Ateneumin näyttely tuo Not Vitalin muotokuvat ensi kertaa Eurooppaan

Hapsureunaiseen hartiahuiviin verhoutunut nainen soittaa mustaa pianoa. Kaksi miestä puvut päällä laulavat nuottien avulla. Toisella miehistä heloittavat posket punaisina, kenties hiprakan takia. Nainen syvään uurretussa mustassa leningissä ja helmikoruissa hymyilee samassa pöydässä istuvalle miehelle. Pöydällä on paljon viinipulloja, juomalaseja ja suklaarasia. Kyseessä on Greta Hällfors-Sipilän vuonna 1930 maalaama kuva illanistujaisista kaupunkiasunnossa.

Uusiin näyttelyihin liittyvät taidekirjat. Kuva: Elisa Helenius
Uusiin näyttelyihin liittyvät taidekirjat. Kuva: Elisa Helenius

Pääsin eilen keskiviikkona osallistumaan Ateneumin taidemuseon uusien näyttelyiden tiedotustilaisuuteen. Molemmat näyttelyt löytyvät museon kolmannesta kerroksesta ja avautuvat yleisölle huomenna 19. lokakuuta. Ateneum on julkaissut molemmista näyttelyistä hienot kovakantiset taidekirjat, jotka saimme mukaamme tiedotustilaisuudesta.

Kohtaamisia kaupungissa -näyttely esittelee kaupunkielämää Suomessa 1910-luvulta 1980-luvulle. Näyttely on aiheensa puolesta helposti lähestyttävä ja yleisesti kiinnostava. Teokset ovat myös hyvin kauniita. Historiallista Helsinkiä esittelevät näyttelyt vetävät pääkaupungissa aina paljon yleisöä, joten povaan myös Ateneumin uuden näyttelyn Helsinki-kuvien tuovan katsojia.

Aarre Heinonen: Kahvipöydässä (1938). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Hoving. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.
Aarre Heinonen: Kahvipöydässä (1938). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Hoving. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.

Teokset piirtävät kuvan siitä, kuinka moderni kaupunkielämä on Suomessa syntynyt ja kehittynyt. Ihmisten elämä on muuttunut entistä vapaammaksi ja vapaa-ajan määrä on lisääntynyt, mikä on mahdollistanut harrastukset ja ystävien tapaamiset kotona ja kaupungilla. Ihmiset ovat kohdanneet toisiaan juhlissa, huvipuistossa, teatterissa ja kauppatorilla. Toisaalta elämästä on myös tullut hektistä.

Erilaisille identiteeteille ja uusille elämäntavoille on tullut enemmän tilaa. Näyttely näyttää naispuolisten taiteilijoiden esiinmarssin 1900-luvulla. Naisten mukana taiteeseen on tullut lisää kotinäkymiä ja muotokuvia naispuolisista taiteilijoista. Alastonkuvia esittelevässä huoneessa näkee, kuinka miehet ovat maalanneet alastomia naisia ihannoituina ja eroottisessa valossa, mutta naispuoliset taiteilijat ovat tuoneet yhä etenemässä määrin alastoman naiskehon esiin arkisena ja luonnollisena.

Harry Henriksson: Keskuskatu (1945). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.
Harry Henriksson: Keskuskatu (1945). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.

Osa kaupunkinäkymistä on yllättävän staattisia, hiljaisia ja vailla ihmisiä. Teokset tuovat esiin kaupunkielämän kääntöpuoliin välillä kuuluvan yksinäisyyden, ja toisaalta kaupunkien kauniin arkkitehtuurin.

Helene Schjerbeckin ystäviä hemmotellaan jopa 14 maalauksella. Ateneumin saama uusi lahjoitus esittelee Simo Hannulan grafiikkaa ja piirustuksia, joihin on ikuistettu 1950-luvun Helsinkiä. Tuulikki Pietilän grafiikeissa on kuvattu usein mielikuvitusta kutkuttavaa sirkusta, ja aihe tuntuu todella ajankohtaiselta kun Sirkus Finlandia majailee parhaillaankin Kaisaniemen kentällä. Myös Pietilän puolison Tove Janssonin maalauksia on esillä. Muita näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Wäinö Aaltonen, Ulla Rantanen, Marcus Collin ja Helmi Kuusi. Noin puolet teoksista on maalauksia ja toinen puoli grafiikkaa. Näyttelyyn kuuluu useampi leikkisä dokumenttivideo, joissa esitellään 1900-luvun Suomea.

Väinö Kunnas: Kaupunkikuva (1926). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.
Väinö Kunnas: Kaupunkikuva (1926). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen.

Omassa salissaan avautuu sveitsiläisen Not Vitalin (s. 1948) ensimmäinen soolonäyttely Euroopassa. Vital tunnetaan enemmän veistoksistaan ja monimuotoisista arkkitehtonisista installaatioistaan, mutta nyt hän tuo itsestään esiin uuden puolen taidemaalarina.

Osan vuodesta Pekingissä asuva Vital aloitti siellä maalaamisen vuonna 2009. Keltaiseen pikkutakkiin pukeutunut ja pirteän oloinen Vital esiintyi Ateneumin tiedotustilaisuudessa ja kertoi, että edullisten asuntojen suurkaupunki Peking on kuin 1980-luvun New York, sillä Pekingissä vaikuttaa vireä kansainvälinen taiteilijayhteisö.

Not Vital. Kuva: Beny Steiner.
Not Vital. Kuva: Beny Steiner.

Ateneumissa on esillä Vitalin 26 viimeaikaista teosta. Taulut on laitettu huoneen kahdelle seinälle, joissa taulurivit ulottuvat kattoon asti. Maalauksissa ei ole värejä, vain mustaa, harmaata ja valkoista. Askeettinen värimaailma viittaa taiteilijan kotiseudun, Sveitsin Engadinin laaksoa ympäröivien vuorten, jylhiin maisemiin. Paikasta käytetään nimeä ”harmaan maa”, ja maalaukset sopivatkin myös lähestyvän marraskuun väreihin Helsingissä.

Kaikki maalaukset ovat muotokuvia, joissa nähdään taiteilijan ystäviä, perheenjäseniä ja assistentteja ja osassa taas Vital itse erilaisissa rooleissa, kuten kiinalaisena riisinviljelijänä tai laulajana. Kuvat ovat kuitenkin hyvin häivytettyjä ja varjomaisia.

Minimalistiset maalaukset ovat toisaalta yksitoikkoisia, toisaalta niiden suuri määrä ja Ateneumin salin juhlava arkkitehtuuri luovat yhdessä meditatiivisen ja kohottuneen tunnelman. Ikkunoista näkyy alhaalla oleva Rautatientorin vilinä, mutta salissa maalausten äärellä aika hidastuu ja katse kääntyy kuvien mallien sisäiseen maailmaan. Mieli rauhallisena on hyvä astua takaisin keskustan hälinään.

Not Vital: Self Portrait as a Rice Farmer (2010). Photo: Eric Gregory Powell.
Not Vital: Self Portrait as a Rice Farmer (2010). Photo: Eric Gregory Powell.

Teksti: Elisa Helenius 

Kohtaamisia kaupungissa ja Not Vital ovat molemmat esillä Ateneumissa 19.10.2018–20.1.2019.

Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyyn liittyy tapahtumia ja opastuksia, kuten queer-kierros, luentosarja ja luksushetki.

Lue lisää Ateneumin verkkosivuilta.

Pääkuva: Henry Ericsson: Fazerin baari (1931). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.