Koekaniini esittäytyy

Olen ihminen, joka seilaa jossain kolmenkympin ja kuoleman välissä. Kaikilta muilta osin olen ihan tavallinen, perheellinen ihminen, keskivertoyrittäjä, ikiopiskelija.. mutta olen opiaattikorvaushoidossa.

Lääkitykseni ei tee minusta yhtään sen oudompaa, kuin naapurin Perasta, joka syö mielialalääkkeitä. Tai edes yläkerran Marjatasta, joka vetää kipuihinsa Aspirinia. Siitä huolimatta kannan korvaushoitopotilaana stigmaa, koska ympärillä oleva yhteiskunta ei ymmärrä sairauttani.

Tästä syystä kirjoitan anonyymina. Osa lukijoista tietää, kuka nimimerkin takaa löytyy, eikä se haittaa minua. En piilottele asiaa, mutta en halua tuoda itseäni myöskään tarjottimelle, kapeakatseisten ihmeteltäväksi.

Blogisarjan aloittamiselle on erityinen syy; siirryin tänään, lähes 10v hoidon jälkeen, Suboxone-filmistä Buvidal-injektioon. Filmit joutuu hakemaan klinikalta kerran viikossa, injektio sen sijaan tarvitsee hakea vain kerran kuussa.

Filmihoidossa lomaa on mahdollista saada kerrallaan maksimissaan 15 vuorokautta ja ulkomaille matkustettaessa on haettava erityislupa -joko Schengen-todistus tai joku muu kohdemaasta riippuen- lääkkeiden kuljettamista varten.

Buvidal-injektio pistetään ihon alle, joten erillisiä kuljetuslupia ei tarvita. Samalla aika, jonka voi kerrallaan viettää ulkomailla, pitenee.

”Injektio kantaa yksilöllisesti 4-6 viikkoa, joten yksittäisiä lomia voidaan myöntää jopa 6 viikoksi”, hoitaja Espoon K-klinikalta sanoo.

Buvidal-injektionesteen pakkausseloste

Injektioneste sisältää buprenorfiinia ja sidosaineita, eli koostumus on samankaltainen, kuin Subutex-tableteissa. Suboxone-filmien sisältämä naloksoni puuttuu kokonaan, joten ne potilaat, joille naloksoni aiheuttaa huonoa oloa, hyötyvät erityisen paljon.

Vaikka nestettä ei tule ihon alle kovin paljoa, pistoksen loppuvaihe tuntuu hieman ikävältä. Pistoskohta ei jää kuitenkaan kiristämään tai kirvelemään.

Saan 32mg annoksen, jonka tulisi kantaa viikon ajan, kunnes saan seuraavan injektion. Kun olen saanut viikon annoksen pari kertaa, voin siirtyä kuukausiannokseen (4x viikkoannos), jos kaikki menee hyvin.

”Joillekin on käynyt niin, että ensimmäinen injektio ei kanna ihan viikkoa. Osa on soittanut klinikalle ja saanut seuraavan annoksen aikaistettuna. Osa on sinnitellyt”, hoitaja sanoo.

”Toinen injektio on kantanut kaikilla tarkoituksenmukaisesti. Yksikään ei ole valittanut vieroitusoireista enää ensimmäisen viikon jälkeen.”

En tunne mitään erityistä koko päivänä. Reilu puoli tuntia Suboxone-filmin ottamisen jälkeen tuntee selvästi, miten lääke alkaa vaikuttaa. Joka-aamuinen kylmyys poistuu kehosta ja aivot virkistyvät samaan tapaan, kuin kofeiiniannoksen jälkeen.

”Muut ovat kertoneet, että Buvidalia käytettäessä ei ole enää aamuisin kylmä. Se oli odotettavaa, koska injektion vaikutus on tasaisempi, kuin filmin”, hoitaja sanoo.

En tunne Buvidalin vaikutuksen alkamista millään tavalla. Minulla ei ole kuitenkaan kylmä, eikä minua erityisesti väsytä. Lähden lyhyen tarkkailun jälkeen normaalisti töihin.

Työpäivän jälkeen menen kotiin. Olo on edelleen illalla aivan samanlainen, kuin aiemmin päivällä. En tunne mitään erityistä. Jännitystä lukuunottamatta. Pelkään, etten saa itseäni sängystä ylös ilman aamun Suboxonea.

Onko pelkoni aiheellinen?

Tule huomenna lukemaan.

#korvaushoito #stigma #buvidal #pitkävaikutteinen #normaalielämä

Viikko 2 HALLUSSA!

Knee Grab -vatsalihasliike HALLUSSA? .. No ei TODELLAKAAN!
Kuvassa kirjoittaja. ©Johanna Verho

Ole urheilija!

En ole vieläkään päässyt täysin siihen mielentilaan, mihin haluaisin; siihen ihanaan ”pystyn tähän” -fiilikseen. Pelkään, että tämä jää taas kerran muutaman viikon mittaiseksi räpistelyksi, jonka jälkeen palaan sohvaperunaksi.

Oikeastaan en koe olevani muuta, kuin sohvaperuna, joka urheilee kaksi kertaa viikossa. Jos uskallan mennä tällä viikolla nopean sykkeen Hurrikaani-treeniin, voisin olla sohvaperuna, joka urheilee jopa 4 kertaa viikossa. Ehkäpä pääsen siinä kohtaa viimein eroon sisäisestä sohvaperunuudestani.

Viime kerran haastatreenissä kuulin aivan ihanan ajatuksen, joka tulee TFW-metodin maailmasta: olemme kaikki urheilijoita. Jos ajattelen kuin urheilija, toimin kuin urheilija. Ja jos toimin kuin urheilija, silloinhan minä olen urheilija.

Treenipäivinä se ei ole laisinkaan vaikeaa, varsinkaan, kun treenit sisältävät niitä samoja perusjuttuja, mitä tein aktiivisina treeniaikoinani 2000-luvulla; penkkipunnerruksia, leuanvetoja, jalkakyykkyjä..

Olen tällaisissa treeneissä kuin kotonani. En väheksy mitään ryhmäliikuntaa -tai mitään muutakaan liikuntaa sen puoleen-, mutta missä tahansa koreografiaa sisältävässä ryhmäliikunnassa tunnen olevani huijari. Tyyppi, joka esittää ryhmäliikkujaa.

Lähtökohdat onnistumiselle ovat siis tämän liikuntamuodon kohdalla paremmat, kuin esimerkiksi viime syksyn tanssitunneilla. Jätin ne lokakuussa kesken, koska minua ei enää huvittanut tanssia. Järkyttävä syy, mutta rehellinen sellainen.

Lauantain haastetreeni sisälsi jalkakyykkyjä tangolla ja pienillä levypainoilla. Pelkällä tangolla kyykätessä kävi samoin, kuin edellisen viikon penkkipunnerruksessa; alkuun tuntui helpolta. Niin helpolta, että uskoin voivani lisätä tankoon isojakin painoja ja silti onnistua suht helposti.

Noh. Ei taas mennyt, niin kuin Strömsössä. Ei tietenkään, koska onnistumiseen tarvitaan pohjatyötä.

Aktuaalista kuvaa lauantaiaamulta.

Kun tangon molemmissa päissä oli 2,5 kilon painot, tunsin a) rusentuvani tangon alle ja b) jääväni kyykkyasentoon jumiin, jos kyykkään yli 90 asteen. Vanhat olkapäävammani alkoivat huutaa, enkä meinannut pystyä pitämään niskani takana olevasta tangosta ylipäätään kiinni.

Tunsin olevani hyvin, hyvin vanha ja hyvin, hyvin raihnainen katsoessani muita haastetreenin osallistujia syvien kyykkyjensä ja isolta näyttävien painojensa kanssa. Alanko jäämään jälkeen jo nyt, kahden viikon kohdalla?

Tässä kohtaa huomaan hyvin selkeästi sen, millaisen karhunpalveluksen tein itselleni, kun annoin totaalisesti periksi sydänleikkaukseni jälkeen. Jos ja kun haluan saada itseni sellaiseen fyysiseen kuntoon jossa ikäiseni keskimäärin ovat, minun on vain purtava hammasta, kun jään muista jälkeen. Keskityttävä vain ja ainoastaan omaan suoritukseeni.

Sillä jos annan nyt periksi, jään seuraavalla yrityksellä vielä pahemmin muista jälkeen.

Ole urheilija. Ole urheilija. Ole urheilija.

Haasteryhmän viimeviikkoinen tuuletus.
©Janina Pohja

Edit, maanantai-iltapäivä; Hurrikaanit on nyt varattu, enkä ole antamassa periksi. Olisi silti kiva olla varma itsestään, edes välillä.

Jatkan ensi viikolla aiheesta ”motivaatio”. Tämän viikon perjantaina palaamme vielä ravintoaiheeseen Anna Rinta-Jyllilän  kanssa. Ihanaa alkanutta viikkoa!

Btw; TFW Konalassa alkaa uusi peruskurssi helmikuun lopulla. Lisätiedot täältä

Terveysterveiset #viikko2

Syö!

Tämän viikon ravintohaasteena oli ruokarytmin etsiminen ja siitä kiinni pitäminen. Viikkomme vaihtuu keskiviikkoisin, eli olen nyt suorittanut haastetta kahden päivän ajan.

Tämä on paras neuvo, minkä olen pitkään aikaan saanut. Ruokailuni on ollut jopa mallikelpoista, kun olen pitänyt kiinni viidestä päivittäisestä ateriasta. Kuka olisi uskonut?

Viikon terveysterveiset tulevat TFW Konalan päävalmentaja Johanna Verholta. Johanna puhuu säännöllisyyden merkityksestä sekä treenaamisessa että ruokailussa.

”Kun pidät verensokerisi tasaisena siten, ettei sinulle tule kiljuva nälkä, on helpompi syödä terveellisesti”, Verho sanoo.

”Aamupala on erityisen tärkeä. Itse syön kaksi paistettua kananmunaa joka aamu; proteiini piristää! Hiilari puolestaan väsyttää ja sopii iltaan. Näin karkeasti sanottuna.”

I want YOU -to eat breakfast!
©Seppo Verho 

Koko TFW-metodi perustuu säännöllisyyteen. Täydellinen treeni syntyy neljästä eri tavoin painotetusta treenistä viikoittain. Niistä kaksi on voima- ja kaksi sykettä nostavaa treeniä.

”Mottomme on 4D4E (4 days forever). Kun treenataan kunnolla neljä tuntia viikossa, jää aikaa myös tärkeälle palautumiselle.”

Omaan korvaan neljä treeniä viikossa kuulosti alkuun valtavalta määrältä. Mutta kun tajusin, että en tarvitse näiden neljän, tunnin mittaisen treenin lisäksi mitään lisätreeniä, mieleni muuttui. Tämähän helpottaa elämääni valtavasti!

Nyt, kun vielä saisi ylläpidettyä motivaatiota.*

Johanna Verho on entinen kilpanyrkkeilijä, joka tutustui TFW-metodiin joitakin vuosia sitten.

”Kävin Helsingin salilla ja ihastuin. Ammattimaisesti rakennettu konsepti, salin piristävän poikkeava ilme, ja huikea yhteishenki – tunsin itseni heti tervetulleeksi”, Verho sanoo.

”Treeni ei pelkästään vaikuttanut hyvältä vaan tuloksia syntyi todella tehokkaasti. TFW Konala on syntynyt vuonna 2017 oman kokemukseni tuomalla varmuudella – uskon siihen, mitä teen ja haluan jakaa tätä hyvää myös muille.”

Yhdessä tekeminen on treenien perusta. Liikkeet tehdään pääosin pareittain ja onnistumisia tuuletetaan huolella. Myös valmentajat tulevat heittämään yläfemmoja treenaajille, eli ”taistelijoille” suoritusten jälkeen.

Mutta sopiiko yltiöpositiivisuus ja ryhmähenki suomalaiseen, melankoliseen mentaliteettiin?

”Perkele, kun ei saa edes mököttää rauhassa”, eräs haastetreenin osallistujista mutisee. ”Tällainen ilakointi ei sovi minulle!”

Treenin jälkeen ääni kellossa on muuttunut. Taistelijoiden kasvoilla olevat leveät hymyt kertovat, että positiivisuus ja ryhmähenki ovat tarttuneet. Vertaistuki auttaa paitsi uskaltamaan, myös jaksamaan. Se, että myös minua kannustetaan jaksamaan ja myös minun onnistumisestani iloitaan yhdessä, on mielettömän ihanaa.

Sanotaan kaikki yhdessä: MIELETTÖMÄN IHANAA!

Yhdessä tekeminen on TFW:n metodin perusta.

Tällä viikolla teimme penkkipunnerruksia ja erilaisia yhteisharjoituksia, joista kerron maanantaina lisää.

Ensi viikolla palaamme ravintoaiheeseen. Perjantain terveysterveiset tulevat Anna Rinta-Jyllilältä, joka kertoo tunnesyömisen ja intuitiivisen syömisen eroista sekä ruuan palkintoarvosta.

*) Tulevilla viikolla keskitymme myös motivaatioon, jonka ylläpitäminen on ainakin itselleni se kaikkein vaikein juttu. Jos kuulut samaan kastiin minun kanssani, tsekkaa osuuskuntamme Mediaposse Helsingin ”motivaatiotapahtuma”, KOHTI PAREMPAA ELÄMÄÄ.

Viikko 1 haltuun..

MItä ihminen muuta tarvitsee vapaapäivinään, kuin Netflixin ja salmiakkijäätelöä?
©Heidi Merima

Ei mitään paniikkia vielä.

Minulla on yksi pahe yli muiden. Fazerin salmiakkijäätelöpuikot. En ole ajatellut kieltää niitä itseltäni kokonaan, sillä en usko kieltoihin millään henkilökohtaisen elämän osa-alueella. On kuitenkin ollut tarkoitus rajoittaa jäätelön määrää.

Etenkin, kun ensimmäinen ravintohaaste oli tällainen:

”Jätä viikoksi pois tyhjät nestemäiset energianlähteet eli limut, mehut, alkoholit, energiajuomat ja muut sokeriset juomat ja nautti juomaksi vettä. Veden sekaan voi heittää jäisiä marjoja tai hedelmiä antamaan makua. Kahvia ja teetä ja itse puristettuja tuoremehuja saa edelleen juoda maltillisesti. Suosittelen jättämään myös maidon pois viikoksi. Erityisesti, jos on ollut paljon nuhaa tai flunssia.”

Ensimmäisessä haastetreenissä, keskiviikkona 23.1. teimme leuanvetoja ja olin niin pumped sen jälkeen, kun olin saanut vedettyä noin 4×4 leukaa (ei kerrota kenellekään, että minulla oli leuanvedossa apunani leveä kuminauha ja vielä kaverikin), että ensimmäisinä päivinä leijuin kevyesti jäätelöaltaan ohi. Limuja, mehuja tai alkoholia en juurikaan juo muutenkaan, joten ainoa haaste piili maitotuotteissa.

Viikonloppuna tein ympäripyöreää työpäivää ja sorruin pitämään itseni hereillä sokerin -jäätelön- avulla. Ja kun olin päässyt taas Fazerin salmiakkipuikkojen makuun muutaman päivän tauon jälkeen, niitä ei niin vaan lopetettukaan. Tai näin minä itselleni valehtelin. Olen nimittäin tähän päivään saakka kuvitellut sokeririippuvuuden olevan todellinen, fysiologinen ilmiö.

Maailmalla on perustettu jopa klinikoita, joissa sokeriaddiktiota hoidetaan. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on kuitenkin kertonut Helsingin Sanomien jutussa,  että kyse on urbaanilegendasta.

– Sokeririippuvuus on iso harha. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista.

Jos sokeri aiheuttaisi fysiologista riippuvuutta, sokerinhimo olisi suurimmillaan aamulla, kun on joutunut kärvistelemään yön ilman sokeria. Usein himo kuitenkin iskee vasta iltapäivällä, kun väsähtää ja tylsistyy. Makeisiin tuotteisiin voi silti koukuttua psyykkisesti.

En ollut vielä panikoinut siitä, että ensimmäinen ravintohaaste meni maitotuotteiden -ja sokerin- osalta pieleen. Mutta nyt, viikon 2 alussa, kun käyn edelleen pöllimässä aviomieheni suklaarasioista kaikki marmeladit yön aikana, alan olla pienessä paniikissa.

One week down, seven to go. Tässä taitaa tulla kiire, jos meinaan saada seuraavasta inbody -mittauksesta tuloksen, jota ei tarvitse hävetä.

Tästä eteenpäin päivitän haasteblogia kahdesti viikossa; perjantaisin välitän teille TFW:n ammattilaisten terveysterveiset ja maanantaisin raportoin omasta edistymisestäni. Tai takapakistani, riippuu viikosta.

Otan haasteen vastaan

TFW Konalan 8 viikon haaste -ryhmä tammikuussa 2019. Kirjoittaja edessä, kolmas vasemmalta. ©Johanna Verho 

Minulla on hyvä itsetunto.

Pidän tyypistä, joka katsoo peilistä vastaan. Halusin kertoa tämän, ettei kenellekään jäisi väärää kuvaa siitä, miksi osallistun elämänmuutoshaasteeseen. Sain aviomieheltäni lahjaksi TFW Konalan kahdeksan viikon haasteen ja ennen kuin triggeröidytte, haluan kertoa, että pyysin tätä lahjaa itse.

Vielä 15 vuotta sitten olin todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Työskentelin ensihoitajana, joten jo työnkin vuoksi minulla oli oltava sekä voimaa että kestävyyttä. Vuonna 2007 sain sydänvian, joka huipentui tekoläppäleikkaukseen vuonna 2009. Sairaalasta päästyäni painoni oli noussut yli 40 kiloa ja liikuin rollaattorin avulla.

Olen sittemmin pudottanut parikymmentä kiloa ja aloittanut lihasten rakentamisen uudelleen. Mutta turhaudun joka kerta ennemmin tai myöhemmin. Päässäni oleva kuva minusta itsestäni vuonna 2005 ei jätä rauhaan. Kadotan motivaationi saman tien, kun tajuan edessä olevan työn määrän, jos haluan edes lähelle entistä kuntoani.  

Kahdeksan viikon haaste yhdistää oikean asenteen, fyysisen treenin ja ruokavalion uudella tavalla. Minulla ei ole aavistustakaan, miten saan ylläpidettyä motivaatiotani edes kahden ensimmäisen viikon ajan. Haaste itsessään on mahtava, se sisältää

  • Kaksi Warrior haaste -tuntia viikossa
  • Kaksi vapaavalintaista lukujärjestyksen mukaista Hurrikaani-tuntia viiden viikon ajan
  • Haastejakson jälkeen 3 viikon TFW Konalan jäsenyyden (neljä treeniä viikossa)
  • Biohakkeri Jaakko Halmetojan pitämän ravintoluennon
  • Kaksi Inbody-mittausta sekä kaksi kuntotestiä
  • “Nuku hyvin, jaksa paremmin” -Unikulman asiantuntijan Mika Laineen luennon
  • Elämäntapamuutoksiin motivoivan viikottaisem ravintohaasteen

Training for Warriors -metodi ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta kun huomasin lapsuudenystäväni Johanna Verhon perustaneen salin Konalaan, päätin mennä kokeilemaan. Ihastuin ihan todella. Tämä ei ollut mitään sievistelevää ryhmäjumppaa ärsyttävien koreografioiden kanssa, vaan suoraviivaista nopeutta, voimaa ja kehonhallintaa kehittävää treeniä.

En pysynyt muiden mukana, mutta kaikki olivat todella kannustavia. Siitä huolimatta seuraavalla kerralla jäin kotiin, koska olin ”vähän väsynyt”. Seuraavilla viikoilla jätin treenin väliin milloin milläkin tekosyyllä. Totuus oli se, että turhauduin jälleen kerran, koska en pysynyt mukana.

Haaste tuli kuin tilauksesta. TFW:n puolivuosittaiset haasteet on suunnattu erityisesti sellaisille, joilla liikkuminen on jäänyt liian vähiin, tai joille TFW-konsepti ei ole ennestään tuttu. Kun sain houkuteltua vielä ystävänikin mukaan haasteeseen, homma oli selvä.

23.1. haaste käynnistyi kehonkoostumusmittauksella. Oli jokseenkin jännittävää seisoskella laitteessa ja katsoa, miten käyrät kohoavat. Edellisen kerran, kun olen ollut kehonkoostumusmittauksessa, rasvaprosenttini oli 14. Nyt se on melkein 40.

”Me saamme sinut kyllä samanlaiseen kuntoon, kuin olit ennen”, Johanna sanoi.

Saamme vai?

TFW Konalan omistaja ja päävalmentaja, Johanna Verho, uskoo minuun!
Kohti parempaa elämää -tapahtuma

Kohti parempaa elämää -tapahtuma

Lauantaina 02.03. klo 11-19
Pasilan Vanhat Veturitallit
Osoite: Veturitallinkuja 34G, 2. kerros

Liput 15e/25e -edullisemmalla näet koko tapahtuman ja osallistut yhteen työpajaan, hieman kalliimmalla pääset molempiin työpajoihin ja itsetuntokuvauksiin. Rajattu määrä lippuja!

Liput verkkokaupastamme.

Tuotto ohjataan kulujen jälkeen työpajatoiminnan järjestämiseen syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Koska kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, lippuostokset ovat sitovia. Lipun voi kuitenkin halutessaan myydä eteenpäin.

Ohjelma


klo 11.00-13.00

Anja Kailanko: Passion Test Workshop

Anja Kailanko

Työpajassa etsitään kullekin osanottajalle se itselle merkityksellisin tavoite, joka antaa elämälle uutta suuntaa ja tarkoitusta.

Anja Kailanko on ajatustavan muutos -kouluttaja. Hän on koulutukseltaan muun muassa The Thinking Into Results Facilitator ja Passion Test Facilitator. Näiden ohjelmien avulla hän on auttanut monia päästämään irti menneistä ja rajoittavista ajatuksista sekä toteuttamaan unelmansa.

Anja on peruskoulutukseltaan lähihoitaja. Edellä mainittujen lisäksi hän on Reconnective Healer, Aroma Touch -hoitaja, shiatsuhoitaja ja Reiki Master.

Varmista mukaanpääsysi työpajaan ostamalla lippu ennakkoon verkkokaupastamme ja ilmoittautumalla sähköpostilla osoitteeseen toimisto@mediapossehelsinki.fi.

___________________________________________________________________________

KAHVITAUKO

Tutustu näytteilleasettajiin kahvin äärellä

____________________________________________________________
klo 13.15-13.45

Mikko Malmivuo: Tavoitteiden saavuttamisen työkalupakki 


Mikko Malmivuo

Miten asettaa ja saavuttaa tavoitteita?

Unelma muuttuu tavoitteeksi, kun liität siihen suunnitelman ja aikataulun!

Mikko Malmivuo on ollut aina kiinnostunut itsensä kehittämisestä, ajanhallinnasta ja motivaatiosta.

Malmivuon mukaan tavoitteiden asettamisen taito on yksi tärkeimmistä kansalaistaidoista. Malmivuo on diplomi-insinööri, yrittäjä ja perheenisä sekä juontotehtävissä ja kilpatanssissa kouliintunut luontainen esiintyjä.

___________________________________________________________________________

13.45-14.15

Judith Sibelius: Irti menneisyyden painolastista 


Judith Sibelius

Hyvän mielen lähettiläs Judith Sibelius on tullut tutuksi Ylen kanavilta. Judith kertoo kohtalokkaasta auto-onnettomuudestaan ja siitä, miten löysi voimia ja elämäniloa muuttuneessa tilanteessa.

______________________________________________________________________________

klo 14.15-14.45

Mira Juntunen: Hyvinvoinnin ja energian avaimet


Mira Juntunen

Kehoterapeutti Mira Juntunen kertoo, miten stressi ja lääkkeiden käyttö vaikuttivat suolistoon ja miten ravinnon, liikunnan ja ajattelutavan muutokset korjaavat asiaa.

Juntusen kirja Kehon korjausopas – ohituskaista terveeseen suolistoon ja energiseen elämään julkaistiin vuonna 2018. Juntusen ja Sarhan (kts. luovuustyöpaja) yhteinen kirja Merkityksellinen minä julkaistaan syksyllä 2019.

Juntunen käy läpi kahdeksan avainasiaa, jotka vaikuttavat hyvinvointiin ja elämänenergiaan. Saat vinkkejä siitä, mistä sinun kannattaa aloittaa.

___________________________________________________________________________

klo 14.45-15.15 LOUNASTAUKO

Paikan päältä voi ostaa lounasta (tiedotamme tarkemmin lähempänä) ja myös lämmittää omia eväitä.

_____________________________________________________________________________

klo 15.15-15.45

Mikko Malmivuo: Eroon prokrastinaatiosta (vetkuttelusta) 

Mikä avuksi, kun töitä pitäisi saada tehtyä, mutta vetkuttelet verkossa? Mistä ammennat motivaation, kun hommat ei huvita?

Mikko Malmivuo on kirjoittanut kirjan Vetkuttelusta vapauteen. Hän on  valmistautunut jakamaan puheenvuorossaan tukun tehokkaita ja käytännöllisiä keinoja, joilla löydät uutta virtaa työhön.

____________________________________________________________________________

klo 15.45-16.15

Isa Merikallio: Suorituselämästä merkityselämään
Yhden sanan elämänmuutos


Isa Merikallio

Vaihda hetkeksi näkökulmaa ja riko rajasi! Vapautat samalla alitajuntasi piileviä voimavaroja.

Isa Merikallio on motiivianalyytikko, kirjailija ja yrittäjä, joka on valmentanut johtajia ja menestyjiä vapaampaan ja rennompaan elämään, tuloksista tinkimättä.

Merikallio on myös johtamisen ja itsensä johtamisen valmentaja. Hänen kirjansa Suorituselämästä merkityselämään julkaistiin maaliskuussa 2013 (Basam Books). Hän on esiintynyt TV1:n Pelastetaan duunit -sarjassa.

__________________________________________________________________________

klo 16.15-17.00

Mira Juntunen ja Anja Kailanko: Unelmasta todeksi

Konkreettisia ohjeita unelmien saavuttamiseksi

_________________________________________________________________________

KAHVITAUKO
Tutustu näytteilleasettajiin kahvin äärellä

__________________________________________________________________________

klo 17.15 → (kesto on 1-1,5h osanottajien määrästä riippuen)

Marika Sarha: Pois epäonnistumisen pelosta -työpaja


Marika Sarha

Pelko epäonnistumisesta on suuri syy sille, että epäonnistumme. Pelko jähmettää ja jäädyttää, estää käyttämästä potentiaaliamme.

Työpajassa opitaan pois pelosta lempeästi, taiteen keinoin. Maalausta ja kollaasitekniikkaa. Työpaja ei vaadi pohjatietoja tai -taitoja.

Kasvatustieteiden maisteri Marika Sarha työskentelee luovuusvalmentajana. Hän innostaa ihmisiä näkemään asiat toisin ja antaa konkreettisia, luovia työvälineitä arkeen. Marika tukee, kouluttaa ja kehittää. Hänen intohimonsa on ihmisten kohtaaminen ja yksilöissä piilevät mahdollisuudet.

Lisätietoja: www.marikasarha.com

Varmista mukaanpääsysi työpajaan ostamalla lippu ennakkoon verkkokaupastamme ja ilmoittautumalla sähköpostilla osoitteeseen toimisto@mediapossehelsinki.fi. Kiitos!

________________________________________________________________________________
klo 10-19 Itsetuntokuvaukset

Oletko epävarma kameran edessä? Vai alkaako ahdistus nostaa päätään jo peilin edessä? Sairaanhoitajanakin vuosia työskennellyt toimittaja-valokuvaaja Heidi Merima on erikoistunut kameraa pelkäävien tai vihaavien ihmisten kuvaamiseen.

Merima auttaa kuvattavia tuntemaan olonsa kotoisaksi kameran edessä ja pitää huolen siitä, että kaikki saavat itselleen kuvia, joihin ovat tyytyväisiä. Erikoistoiveet (profiilikuvat, CV-kuvat jne.) on mahdollista ottaa huomioon, mutta toiveet olisi hyvä kertoa jo etukäteen.

Kuvaukset järjestetään Veturitallien studiossa, joka sijaitsee luentotilan vieressä.

Varmista mukaanpääsysi valokuvaukseen ostamalla lippu ennakkoon verkkokaupastamme ja varaamalla aika täältä.

___________________________________________________________________________

Tapahtuman juontaa Erkko ”Ewe” Väisänen!

Erkko ”Ewe” Väisänen

Erkko saa ihmiset liikkeelle kerta toisensa jälkeen vauvasta vaariin ja sukupuoleen katsomatta. Tämän viihdealan moniottelijan suurimpana vahvuutena on periksiantamattoman positiivinen asenne, jolla hiljaisempikin härmäläinen innostuu. Valtaisan välittömän lavakarismansa avulla hän ottaa haastavimmankin tilanteen haltuunsa.

______________________________________________________________________________

Lisätiedot

Tapahtumatuottaja Heidi Merima, heidi.merima@mediapossehelsinki.fi Tapahtumatuottaja Anna Lindy, anna.huttula@gmail.com

Mediaposse Helsinki, p. 046 560 4252

______________________________________________________________________________

Näytteilleasettajat

Bloggaaja Masentunut mutsi;
Zinzino Oy;
TFW Konala ;
Ladycrone;
Kannaway

Tinna Pehkonen

Tinna Pehkonen, Masentunut Mutsi:

:::

Annika Valtonen

Annika Valtonen ja ja Henna-Maija Alitalo , Zinzino Oy: 

Suosittelemme terveys-ja hyvinvointituotteita, joissa keihäänkärkenä on elintärkeän rasvahappotasapainon saavuttaminen laadukkaalla, testipohjaisella kala-oliiviöljyllä, josta löytyy myös vegaaninen vaihtoehto.

Tämän balance oilin rinnalle on kehitelty kokonaisvaltaisesti toimiva hyvinvointikonsepti.

:::::

Johanna Verho, Training for Warriors:

TFW Konala on paras treenisali ikinä! Harjoittelussa yhdistyvät niin monipuolinen lämmittely, nopeus-, voima-, kestävyys- ja liikkuvuusharjoittelu kuin henkinen- ja ravintovalmennuskin. Nämä kaikki yhdessä muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Kaiken harjoittelun taustalla ovat filosofiset toimintaperiaatteet, jotka luovat vankan pohjan TFW-metodille. Lopputuloksena on turvallinen, monipuolinen ja ennen kaikkea tehokas harjoitusohjelma, jonka avulla jokaisen on mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa ja toteuttaa unelmansa!

:::::

Hanna Allinen, Ladycrone:

:::::

:::::


Night Visions -poiminnat viikonlopulle, osa 2

Pohjoismaiden suurimpaan genre-elokuvafestivaali Night Visionsiin ehtii mukaan vielä tänään lauantaina sekä sunnuntain vastaisena yönä. Viimeinen näytös pyörähtää käyntiin sunnuntaiaamuna klo 09. Neljän päivän ja yhden yön aikana nähtävistä 41 pitkästä elokuvasta ehtii vielä nähdä parhaita paloja, jos lippujen hankinta on syystä tai toisesta jäänyt viime tippaan.

Syksyn odotetuimpien uutuuksien ohella ohjelmistossa on valikoima kulttiklassikoita, jotka nähdään nyt ensi kertaa Suomen valkokankailla sensuroimattomina. Mediaposse Helsingin Heidi Merima ratsasi tarjonnan ja laati suositukset sunnuntain 25.11. vastaiselle yölle.

Sunnuntai klo 01:00 The Witch in the Window (USA 2018)

  • Kesto: 77 min
  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Andy Mitton
  • Tuotanto: Alex Draper, Richard W. King, Andy Mitton
  • Kuvaus: Justin Kane
  • Musiikki: Andy Mitton
  • Rooleissa: Alex Draper, Charlie Tacker, Greg Naughton, Arija Bareikis, Zach Jette, Carol Stanzione

Elokuva muistuttaa monilta osin takavuosien hittiä The Babadook (Australia 2014). Avioeron myötä pojastaan Finnistä (Charlie Tucker) vieraantunut isä Simon (Alex Draper) ostaa Kanadan maaseudulta rähjääntymään päässeen talon. Finn lähtee kesäksi isänsä mukaan remontoimaan taloa, jolla on ennalta-arvattavan synkkä menneisyys.

Asetelman kliseisyydestä huolimatta juoni toimii ja pitää katsojan tiukasti penkin reunalla. Virkistävän tiivis kerronta ja yllättävä loppu kruunaavat old school -kummituskauhunautinnon.

The Babadookin heikkoutena olivat luotaantyöntävät henkilöhahmot ja erityistehosteet, jotka tuntuivat kuuluvan täysin eri elokuvaan, kuin ankean minimalistinen tapahtumapaikka. The Witch in the Window tarjoilee aidosti samastuttavat henkilöhahmot. Kauhu rakentuu ihon alle hiipivästä tunnelmasta ja hienovaraisista efekteistä, jotka pitävät illuusiota yllä läpi elokuvan.

Sunnuntai 03:00: What Keeps You Alive (USA 2018)

  • Kesto: 98 min
  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Colin Minihan
  • Tuotanto: Chris Ball, Kurtis David Harder, Ben Knechtel, Colin Minihan
  • Kuvaus: David Schuurman
  • Musiikki: Brittany Allen
  • Rooleissa: Hannah Emily Anderson, Brittany Allen, Martha MacIsaac, Joey Klein

Pariskunta syrjäisellä metsämökillä. Jokin menee pieleen. Verta, suolenpätkiä, The End. Asetelma on puhkikulunut – mutta siitä huolimatta What Keeps You Alive on kokonaisuutena onnistunut. Vaikka elokuva sortuu ennalta-arvattavuuksiin, vastapainona on aidosti yllättäviä tapahtumia. Komediallisia hetkiä on juuri sopivasti ilman, että jännitys kärsii.

Jackie (Hannah Emily Anderson) ja Jules (Brittany Allen) ovat onnellinen aviopari, joka matkaa Jackien suvun mökille juhlistamaan ensimmäistä hääpäiväänsä. Jules alkaa kuitenkin epäillä, että siipalla on salaisuuksia, joista kannattaisi ottaa selvää.

Elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja Colin Minihan keräsi kiitosta ja palkintoja jo edellisellä ohjauksellaan It Stains the Sands Red (2016). What Keeps You Alive on osoitus siitä, ettei kyse ollut yhden hitin ihmeestä. Päätähdet Anderson ja Allen täydentävät kokonaisuuden huikeilla roolisuorituksilla.

Sunnuntai 09.00: Troll 2(Italia/USA 1990)

  • Kesto: 95 min
  • Ohjaus: Claudio Fragasso
  • Käsikirjoitus: Rossella Drudi, Claudio Fragasso
  • Tuotanto: Brenda Norris, Joe D’Amato, Asher Zulkosky
  • Kuvaus: Giancarlo Ferrando
  • Musiikki: Carlo Maria Cordio
  • Rooleissa: Michael Paul Stephenson, George Hardy, Margo Prey, Connie McFarland, Robert Ormsby, Deborah Reed

Suositusten listalle on tottakai otettava myös elokuva, jolta ei voi odottaa oikeastaan mitään. Night Visions kuvailee päätöselokuvaansa näin:

”Kaikkein sakeimmat elokuvat eivät koskaan synny laskelmoimalla. Ne syntyvät, kun elokuvantekijän toiveiden ja kykyjen väliin repeää kuilu, jota kalkkuna-auteur ei yksinkertaisesti huomaa. Näin astui maailmaan myös Troll 2, jota on vuosia pidetty – vertailijasta riippuen – niin Plan 9 from Outer Spacen kuin The Roominkin ykköshaastajana kamppailussa maailman huonoimman elokuvan tittelistä.

Pahat maahiset haluavat muuttaa ihmiset vihreäksi mönjäksi ja syödä heidät. Vaan ei hätää. Neuvokas pikkupoika Joshua (Michael Paul Stephenson) keksii juonen taustatukenaan isoisänsä haamu. Hahmokaartin täydentävät aerobicia Karvis-paidassa harrastava teinityttö, homoeroottisesti jutustelevat urheilijanuoret ja ”Oh my God” -huutoja suoltava nörtti.”

Elokuva on juuri oikealla paikalla festivaalin päätöselokuvana. Läpi yön elokuvia katselleet kauhufanit lienevät yön koitoksen jäljiltä valmiiksi jokseenkin hysteerisessä tilassa, joka on ainoa oikea mielentila  elokuvan katseluun.

Osta lippusi, osallistu hysteriaan ja osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

Tsekkaa myös sunnuntaiyönä klo 01.15 vierekkäisissä saleissa käyntiin pyörähtävät Witchfinder General (Iso-Britannia 1968) ja Puppet Master: The Littlest Reich (Britannia/USA 2018)  -Jälkimmäisesta lisää täältä: https://mediapossehelsinki.fi/night-visions-poiminnat-perjantaille/

 

Night Visions -poiminnat viikonlopulle, osa 1.

Pohjoismaiden suurin genre-elokuvafestivaali Night Visions käynnistyi keskiviikkona ja jatkuu sunnuntaiaamuun. Yksi suosituimmista kotimaisista elokuvafestivaaleista tarjoilee valikoidun kattauksen fantasia-, kauhu-, toiminta- ja scifi-elokuvia Helsingin Kinopalatsissa. Neljän päivän ja yhden yön aikana nähtävistä 41 pitkästä elokuvasta ehtii vielä nähdä parhaita paloja, jos lippujen hankinta on syystä tai toisesta jäänyt viime tippaan.

Syksyn odotetuimpien uutuuksien ohella ohjelmistossa on valikoima kulttiklassikoita, jotka nähdään nyt ensi kertaa Suomen valkokankailla sensuroimattomina. Mediaposse Helsingin Heidi Merima ratsasi tarjonnan ja laati suositukset lauantaille 24.11.

Lauantain parhaimpiin lukeutuvat tulevat Pohjoismaista. Tanskalaisohjaaja Rasmus Kloster Bron Cutterhead keräsi eurooppalaisilta elokuvafestivaaleilta peräti viisi ehdokkuutta, mutta palkinnot jäivät -yllättävää kyllä- saamatta.

Islantilaisen Börkur Sightorssonin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Vulturesia on puolestaan soviteltu Nordic Noir -kategoriaan, mutta kyseessä on jotain paljon parempaa. Pahempaa. Molemmista elokuvista on näytökset tänään, lauantaina 24.11. Lisätiedot alla.

 

Lauantai klo 12.30: Cutterhead (Tanska 2018)

  • Kesto: 84 min
  • Ohjaus: Rasmus Kloster Bro
  • Käsikirjoitus: Rasmus Kloster Bro, Mikkel Bak Sørensen
  • Tuotanto: Amalie Lyngbo Quist
  • Kuvaus: Martin Munch
  • Musiikki: Søs Gunver Ryberg
  • Rooleissa: Christine Sønderris, Samson Semere, Kresimir Mikic, Salvatore Striano, Adrian Heili, Lilli Fernanda Kondrup

 

Ohjaaja Rasmus Kloster Bro on onnistunut vangitsemaan klaustrofobisen tunnelman paremmin, kuin yksikään kauhuohjaaja tätä ennen. Tarina on äärimmilleen pelkistetty; henkilöitä on kolme ja keskeisiä tapahtumapaikkoja vain yksi. Kööpenhaminan metrotunnelityömaalla tapahtuu onnettomuus, joka eristää nuoren ja naiivin toimittajanaisen maanalaiseen painekammioon kroatialaisen konkariduunari Ivon ja eritrealaisen Bharanin kanssa.

Juoni rakentuu henkilökemioiden varaan, eikä päästä hetkeksikään otteestaan. Etenkin Christine Sønderrisin tarkasti näyttelemä, moraalisesti arveluttava toimittajanainen Rie tuo kuolemanpelon suoraan katsojan iholle.  Maan alla olevassa teatterisalissa joutuu miettimään, kannattaako paeta varmuuden vuoksi vai jäädäkö katsomaan, miten henkilöhahmojen käy.

Osta lippusi ja lähde kokeilemaan, alkaako piilevä klaustrofobiasi oireilemaan.. osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

Lauantai klo 18.40: Vultures (Islanti 2018)

  • Kesto: 91 min
  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Börkur Sightorsson
  • Tuotanto: Agnes Johansen, Baltasar Kormakur
  • Kuvaus: Bergsteinn Björgulfsson
  • Musiikki: Ben Frost
  • Rooleissa: Gisli Örn Gardasson, Baltasar Breki Samper, Marijana Jankovic, Anna Prochniak, Runar Freyr Gislason

Islantilaisveljesten kokaiinikeikka lähtee menemään pahasti sivuraiteille, kun huumeita vatsassaan kuljettanut kuriiri ei saa pinnistettyä paketteja ulos. Kun lastia odottelevat diilerit ja pahaa aavistelevat poliisit hengittävät niskaan, kuriiriparan ummetus vain pahenee.

Elokuvan nimi Vultures tarkoittaa haaskalintuja ja osuu naulan kantaan. Kuvittele, miltä itsestäsi tuntuisi, kun istuisit pöntöllä pinnistämässä ja hetki hetkeltä aggressiivisemmiksi muuttuvat haaskalinnut pyörisivät ympärilläsi odottamassa saalistaan. Kiertäisivät ympärilläsi kehää ja tulisivat lähemmäs joka kierroksella…

Osta lippusi ja lähde testaamaan oman vatsasi kestävyyttä…. osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

Tsekkaa myös 18.30 alkava Summer of 84 (Kanada/USA 2018) ja viereisessä salissa 18.45 alkava The Wind (USA 2018), amerikansuomalaisen Emma Tammen esikoinen. Psykologista kauhua parhaimmillaan!

Night Visions -poiminnat perjantaille

Pohjoismaiden suurin genre-elokuvafestivaali Night Visions käynnistyi keskiviikkona ja jatkuu sunnuntaiaamuun. Yksi suosituimmista kotimaisista elokuvafestivaaleista tarjoilee valikoidun kattauksen fantasia-, kauhu-, toiminta- ja scifi-elokuvia Helsingin Kinopalatsissa. Neljän päivän ja yhden yön aikana nähtävistä 41 pitkästä elokuvasta ehtii vielä nähdä suurimman osan, jos lippujen hankinta on syystä tai toisesta jäänyt viime tippaan.

Syksyn odotetuimpien uutuuksien ohella ohjelmistossa on valikoima kulttiklassikoita, jotka nähdään nyt ensi kertaa Suomen valkokankailla sensuroimattomina. Mediaposse Helsingin Heidi Merima ratsasi tarjonnan ja laati suositukset perjantaille 23.11. Viikonlopun suositukset julkaistaan myöhemmin tänään, pysy kuulolla!

Perjantai klo 15.45: Best F(r)iends vol 1 (USA 2018)

  • Kesto: 103 min
  • Ohjaus: Justin McGregor
  • Käsikirjoitus: Greg Sestero
  • Tuotanto: Greg Sestero
  • Kuvaus: Justin McGregor, Farhan Umedaly
  • Rooleissa: Tommy Wiseau, Greg Sestero, Kristen StephensonPino, Rick Edwards, R.J. Cantu, George Killingsworth

Perjantai klo 18.00: Best F(r)iends vol 2 (USA 2018)

  • Kesto: 103 min
  • Ohjaus: Justin MacGregor
  • Käsikirjoitus: Greg Sestero
  • Tuotanto: Greg Sestero
  • Kuvaus: Justin MacGregor, Farhan Umedaly
  • Musiikki: Daniel Platzman
  • Rooleissa: Tommy Wiseau, Greg Sestero, Kristen Stephenson Pino, Vince Jolivette, Paul Scheer, Rick Edwards

Maailman huonoimmaksi elokuvaksi tituleeratun The Roomin (USA 2003) Tommy Wiseau ja Greg Sestero palaavat valkokankaalle elokuvassa Best F(r)iends Volume 1. Elokuva sai Pohjoismaiden ensiesityksensä kevään 2018 Night Visions -festivaalilla. Jatko-osa Best F(r)iends Volume 2 valmistui ennätysvauhdissa ja syksyn festivaalilla on nyt kunnia isännöidä myös jälkimmäisen osan Pohjoismaiden ensi-iltaa. Elokuva kertoo hautausurakoitsijan (Wiseau) ja oudon kulkurin (Sestero) ystävyydestä, jonka kateus, ahneus ja vainoharhaisuus saavat ajautumaan väärille raiteille.

The Roomia on esitetty Night Visions -festivaalilla täysille saleille jo usean vuoden ajan. Ovatko tulokkaat niin päräyttävän huonoja, että ne syrjäyttävät The Roomin festivaalin itseoikeutettuna kuninkaana? Elokuvia on kritisoitu siitä, että siinä, missä The Room oli hullun nerokas, Best F(r)iends on vain hullu. Osta lippusi, käy katsomassa ja osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

 

Perjantai klo 20.15: Puppet Master: The Littlest Reich (USA/Britannia 2018)

  • Kesto: 90 min
  • Ohjaus: Sonny Laguna, Tommy Wiklund
  • Käsikirjoitus: S. Craig Zahler
  • Tuotanto: Dallas Sonnier
  • Musiikki: Richard Band, Fabio Frizzi
  • Rooleissa: Thomas Lennon, Nelson Franklin, Jenny Pellicer, Michael Paré, Barbara Crampton, Udo Kier

Puppet Master -tulokas on yksi syksyn yllättävimmistä ensi-illoista. Vuonna 1989 käynnistyneeseen Puppet Master -saagaan ei osattu odottaa jatkoa (ainakaan mph:ssa), joten kauhufaneille kyseessä on iloinen yllätys. Iloinen ja harvinaisen verinen. Edgar (Thomas Lennon) löytää kuolleen veljensä laatikosta nuken, joka näyttää erehdyttävästi nukkemestari Andre Toulonin (Udo Kier) luomukselta. Edgar matkustaa ”Toulon-murhien” 30-vuotisjuhlaan myydäkseen löydöksensä huutokaupassa. Mukaan lähtee uusi tyttöystävä Ashley (Jenny Pellicer) sekä pomo Markowitz (Nelson Franklin).

Reissussa kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Hengästyttävä, kulttinäyttelijöillä ladattu puolitoistatuntinen jättää katsojan -mielenlaadusta riippuen- joko sanattomaksi, pahoinvoivaksi tai hervottoman hysterian tilaan. Totaalinen poliittinen epäkorrektius naurattaa, vaikka Udo Kierin karisma jäätävänä nukkemestarina saakin selkäpiin karmimaan. Kier tunnetaan Helsinki-fanina, jotakin vuosia sitten hän kuvaili kaupunkia sanoin ”päivisin kuin kylä Venäjällä, iltaisin kuin Pariisi”.

Osta lippusi, käy katsomassa ja osallistu keskusteluun hashtageilla #nightvisionsfestival #mphfestareilla

Tsekkaa myös 20.00 American Ninja (USA 1985) ja heti perään 22.15 American Ninja 2 (USA 1987) sekä 22.10 The Greasy Strangler (USA 2016)

Who is afraid of naked boobs? – English version from the article published earlier*

Who is afraid of naked boobs? – English version from the article published earlier*

– The photo series Cats and Boobs by Xeniya Balsara

*Read the Finnish article here / Lue suomenkielinen artikkeli aiheesta täällä: https://mediapossehelsinki.fi/kuka-pelkaa-paljasta-rintaa/

 

I went to see the Cats and Boobs exhibition by Xeniya Balsara upon Helsinki Pride Week. It consisted of naked breasts (boobs familiarly) and cats as the name suggested.

What an interesting photo series! Indeed, the brilliant combination of two generously attractive and eye-catching objects. Cat owners of different ages, from different social groups and having various life situations pose in the photos with their pets.The focus in the pictures is mainly on the cats, while the models (and boobs) remain in the background, sometimes very unclear.

Photos are fresh, bright and have mastered colorful details. As a moving and non-instructable target, cats are not the easiest to photograph but Xeniya has been successful in her job. It has certainly demanded patience and time both from the models and the photographer. Xeniya told us that making of her own picture with her cat Mussia Kissia took about two hours.

The idea of the series was born a couple of years ago. Human body has always been fascinating but there should be something else in the photos. At this point cats came on the scene. Making their portraitsseemed an interesting challenge. What if you combine nudity and cats?

Xeniya started searching for models in photo and cat groups on Facebook. The attitude to the project was confusing and biased. The posts brought many unexpected comments. The photographer received a lot of encouraging feedback but also surprisingly negative comments.

Negative feedback came almost exclusively from men, Xeniya says. In one comment, it was even assumed that Xeniya was not a female photographer looking for models but actually a man looking for sex. The project was called sexist and chauvinistic.

The photographer still has no idea why specifically men questioned the project while the majority of women were very supportive.

In the US cat groups Xeniya’s project got more hostile reaction. She was ordered to keep cats and boobs separate from one another, she was accused of being immoral, and the project was called awful. The photographer was also banned from several groups altogether. In an effort to ask for arguments of hateful comments Xeniya only received more hate speech. Despite numerous attempts there was no constructive discussion.

However, Xeniya managed to get new models for the Cats and Boobs project. She soon noticed that the models on their own initiative open to her different aspects of their lives and the reasons that had brought them to the project. Xeniya began to record their stories with the permission of the models. As photos and stories began to accumulate, the idea of a coffee table book was born. Cats and Boobs calendar 2019 is released in the beginning of December, available for pre-order at https://www.facebook.com/groups/343089739586735/The book is coming next year under Helsinki Pride wing.

When Xeniya started searching for a place for Cats and Boobs exhibition, the task turned out to be more difficult than she could have imagine. The issue was still regarded as dubious. Xeniya succeeded in finding a gallery for her exhibition in the center of Helsinki, in the basement of Nespresso Boutique during Helsinki Pride week.The City of Helsinki and the hosting Stockmann did not authorize the photographic artist to place advertising on the street.

The City of Helsinki and Stockmann explained their point of view vaguely and referred to nudity.Naked breasts could not be presented in the street image, they were considered offensive and unconventional. Advertising on the Internet outside the exhibition proved to be almost impossible. – I was surprised that I was not allowed to leave advertising flyers for this exhibition at places where my previous print ads had been warmly welcomed. Public libraries in the city and Cybershop did not want me to leave the flyers at their premises. I was very surprised especially at Cybershop because I had left Welcome to Sideshow exhibition flyers (where people cause each other pain) two years ago with permission, Xeniya told.

Although more than 2,000 visitors visited the exhibition, which is a large number for exhibitors that are different from the mainstream and small-scale, the ban on the street advertising has surely taxed the number of visitors.

However, at the same time it is perfectly appropriate to keep the sculpture by Felix Nylund three hundred meters away in the street, Kolme Seppää (Three Blacksmiths statue), where three full-naked blacksmithswork the iron. I am not saying that the sculpture is not either culturally or artistically valuable and visually impressive, or that the sculpture would not fit the street image. Instead, it just leaves me wondering that nowadays a clearly homoerotic sculptureis somewhat more appropriate than a photo of a woman’s naked breasts and a cat. What of the latter makes it so objectionable that it doesn’t fit on the facade?

–I thought it was strange that no larger media showed interest in the Cats and Boobs exhibition despite the big number of visitors. I wrote to and invited different media, but no one was interested in publishing an article about it, Xeniya wonders.

Although most of the women considered the project to be magnificent, there were also diverging opinions. Some women visitors viewed photos as humiliating women, and the exhibition did not suit children. I do not think that any naked breasts are inappropriate, especially when they are not connected to pornography. It is confusing that at the same time images demonstrating the worst aspects of our world in a brutal way are exposed in public places. Pictures of war.Hungry dying children. Burning people. Murdered people. Captured people. Prisoner camps. I’m talking about World Press photo exhibitions that are completely open to anyone regardless of age. There must be something really wrong with public opinion if the common image of breasts and cats causes more disgust, trauma and harm to children than realistic images of the war wickedness.

The Cats and Boobs project has been fruitful and necessary in many ways. It has done exactly what art does best: created debate, shared opinions, and hopefully gave birth to new perspectives. For many models participating inthe project it has given the experience of beauty and calm, the momentum towards greater self-confidence. Xeniya’s way of photographing can also be called empowering photography. Many of her models experienced their self- and body image in a more positive way after seeing the final pictures. This is what is important nowadays, as distorting beauty standards surround us everywhere.

Young girls are already forced to live under constant pressure. The media create a strong image for the way what makes us sufficient, popular, and accepted. What if we start from a healthier point of view that all of us are of value and enough for ourselves. We are all beautiful in our own personal way. We do not have to be copies of fashion world stereotypes to be happy, to accept ourselves and each other. Let’s live a balanced, happy life.

The sad thing is that even though the main idea of Cats and Boobs series is to introduce a concept where all boobs and cats are equally beautiful, the exhibition’s ad picture did not support this message. The ad only displayed boobs fitting contemporary beauty standards, like the ones shown in each and every lingerie ad.Without asking Xeniya’s opinion, the most popular photos in the project’s Instagram were chosen for the ad by various media.

Hands up, how many are traumatized by women’s naked boobs? Really. Most of us in our childhood have received our first food through these deeply disheartened breasts.The experience of first intimacy is unmatched. Women’s breasts are above all a symbol of frugality and life. How do they get the one and only twisted interpretation that is vulgar and ugly?

And what’s next? Xeniya is looking forward to the next project. – One of the most popular questions that I have been asked is when I begin Dogs and Dicks photo project. However, so far no man has been willing to let any animal near his precious thing, so in the male series called Perfect Dick Selfie are only dicks visible. I can already expect that the release of such a photo series is going to bring much more trouble than the Cats and Boobs project has shown. Tumblr has already tagged my profile as explicit. It means that the photos I have added there will only be visible to those who logged in and chose an option Show sensitive material.

I’m eagerly waiting for Xeniya’s Cats and Boobs book and future projects that we hope to see on an even larger scale. Such a violating, debating and shattering art culture is one of the things we really need today in our society. Shake the general norms, Xeniya, shake it properly!

Original text in Finnish Anu Toivola, translation into English Anna Rinta-Jyllilä