Kirjoittajalta possenhallinta

Lisäykset kohti parempaa elämää -tapahtuman ohjelmaan

Kohti parempaa elämää -tapahtuma Pasilan Vanhoilla Veturitalleilla la 02.03. lähestyy ja olemme saaneet lisää ohjelmanumeroita.

Paikalla on hierojia, jotka tarjoavat osallistujille hierontaa 10-15 minuutin seteissä. Maksu on vapaaehtoinen, mutta toivomme, että maksaisit hieronnan pituudesta ja tyylistä riippuen vähintään 5-10 euroa, sillä tuotto menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyskohteellemme.

Kerromme hyväntekeväisyydestämme lähiaikoina lisää, mutta keräämme tapahtumalla rahaa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työpajatoimintaan.

Toinen lisäpalveumme on tatuointitaiteilija Tomi Somervuoren tekemät tatuoinnit, joiden maksu on niin ikään vapaaehtoinen. Toivomme kuitenkin asiakkaiden maksavan vähintään 20e, sillä muutoin materiaalikustannukset nielevät kaikki tuotot. Myös tämän palvelun tuotto menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen.

Paikalla on hyvinvointialan myyjiä myymässä tuotteitaan ja palveluitaan väliajoilla. Korttimaksu on mahdollinen; suuremmissa ostoksissa myös laskutusmahdollisuus.

Tarkennamme lähipäivinä tätä postausta hierojien nimillä ja Somervuoren tekemillä tatuoinneilla. Kerromme myös, miten Somervuori toteuttaa päivän tatuoinnit.

Luvassa myös kilpailu, jossa hyvät palkinnot!

Koekaniini: henkilökohtainen helvetti

No niin. Buvidal on kantanut fyysisesti, mutta psyykkisesti on tullut takapakkia. Nyt on kuitenkin otettava huomioon, että elämäntilanteeni on muodostunut kaoottiseksi alkuvuonna.

Koulussa päättötyön tekoa. Yrityksen uudelleenlanseeraus, joka vaatii miljoona työtuntia. Harrastus, josta kerron sponsoriblogissa. Mutta ei näissä mitään; normaalia, yleensä ihanaa elämää tämä on ollut.

Buvidalin aloitettuani huomasin kuitenkin väsymystä. Sitten tuli unettomuus -joka johtunee työstressistä- ja nyt viime viikon lopulla vuosia raittiina ollut mieheni alkoi juomaan. Salaa, tietysti. Hänen putkensa ovat helvetillisiä ja täynnä valheita, varkauksia ja minuun kohdistuvaa, tätä nykyään pääasiassa henkistä aggressiota.

On vaikeaa pysyä kasassa. En syö, en nuku, enkä pysty kouluun tai töihin. Soitin tänään omahoitajalleni ja pyysin päästä takaisin Suboxone-hoitoon; kuitenkin sillä edellytyksellä, että saan yrittää Buvidalia uudelleen, kunhan tilanteeni on taas tasainen ja stressitön (eikä näköpiirissä ole liikaa töitä jne).

Jatkan blogisarjaa erilaisilla korvaushoitoa käsittelevillä postauksilla . Toivottavasti pysytte mukanani! Buvidalista on omalla klinikallamme vain hyviä kokemuksia, joten lääkettä on turha pelätä.

Tsemiä, iloa ja valoa kaikille

-Koekaniini

Koekaniini: panikointia ja parempia tuloksia

Sanottakoon ihan ensimmäisenä, että vaikka kirjoitan nimimerkillä, olen silti tilivelvollinen kirjoituksistani. Kirjoitan journalistiselle alustalle, joka kuuluu mediayhtiö Mediaposse Helsingille, joten journalistin ohjeet sitovat minua ihan yhtä lailla, kuin muitakin toimittajia.

Espoon K-klinikalla on noussut jonkinasteinen paniikki siitä, että mainitsin mahdollisuudesta nauhoittaa käyntini ja tehdä siitä podcast. Tämä olisi ollut kuitenkin äärimmäinen vaihtoehto, jota olisimme harkinneet, ellei klinikka olisi ottanut vastuuta siitä, että injektiohoitoni aloituksen jälkeinen seuranta ei mennyt aivan putkeen.

Ensinnäkään en olisi voinut julkaista mitään nauhoituksia, joista voi tunnistaa ihmisiä äänen perusteella, ilman asianomaisten lupaa. Se olisi ollut paitsi journalistin etiikan vastaista, myös laitonta. Toisekseen, minulla ei ole tarvetta aiheuttaa kenellekään ylimääräisiä ongelmia. Haluan ainoastaan, että minulle selitetään, miksi en saanut apua, vaikka sitä oli luvattu.

Sain selityksen, joka oli täysin riittävä. Kävin tänään lisäksi klinikan lääkärillä, joka selitti asiaa minulle vielä tarkemmin.

  • Vierotusoireeni oli tulkittu alkavaksi influenssaksi
  • Perjantaipäivän ja koulutusten vuoksi tapahtui informaatiokatkoksia ja väärinkäsityksiä
  • Koska sain maksimiannoksen (32mg), lisäannosta ei suositella. Vaihtoehdoksi jää seuraavan injektion antaminen aikaistettuna, maksimissaan 2 vrk ennen määräaikaa
  • Maksaja, eli Espoon kaupunki, voi ”älähtää”, jos joudutaan antamaan lisäinjektioita, koska sain jo maksimiannoksen –> en tiedä, koskeeko tämä lisäannoksia, aikaistettuja annoksia vai molempia, mutta selvitän

Nämä riittävät minulle ja varmasti myös muille. Olen ollut alusta saakka suuri Buvidal-hoidon kannattaja, ja aloitin blogisarjan alun perin sen vuoksi, että voisin osaltani hälventää ihmisten ennakkoluuloja injektiohoitoa kohtaan.

Mutta koska asiat eivät menneet osaltani putkeen ensimmäisen viikon aikana, tottakai raportoin asiasta. On kaikkien -sekä hoitajien että hoidossa olevien- edun mukaista, että kaikki mahdolliset ongelmat tulevat tietoon ja niihin osataan varautua.

Keskiviikko 13.02.

Sitten takaisin tähän viikkoon. Sain viikkoinjektion maanantaina, ja nyt, keskiviikkona, olen edelleen fyysisesti täysin terve. Mutta koska aloin pelätä, mitä tapahtuu, jos vieroitusoireeni alkavat uudelleen, olen nukkunut huonosti ja ollut kaiken tapahtuneen vuoksi alttiimpi paniikkioireille.

Varasin tänään ajan klinikan lääkärille paniikkioireiden vuoksi ja sain tarvittavan lääkityksen mukaani. Ja nyt, kun minulla on lääkkeitä, jotka auttavat paniikkiin, oireet ovat pysyneet poissa. Paniikkini ovat olleet siis täysin omasta psyykestä johtuvaa pelko-oireilua.

Keskustelimme lääkärin kanssa siitä, miksi ensimmäinen pistos ei kantanut, kuin kaksi ja puoli vuorokautta. Käyttökokemuksissa sekä Suomessa että muualla maailmassa on ollut enemmänkin sääntö, kuin poikkeus, että ensimmäinen injektio ei kanna.

Omalla kohdallani ensimmäisen injektion vaikutus tuntui kuitenkin loppuneen harvinaisen nopeasti. Pistospaikassa olkapäässäni on edelleen kipeä patti, joten lääkärin mukaan on mahdollista, että buprenorfiini ei ole päässyt imeytymään asianmukaisesti -syytä on vaikea tietää. Tässä vaiheessa pistoskohdassa ei kuitenkaan pitäisi olla enää pattia.

Torstai 14.02.

Heräsin tänään melko pirteänä ja hyväntuulisena. Nukuin hyvin, eikä vieroitusoireita ole ainakaan vielä ilmaantunut. Minulla oli tänään sovittu soittoaika omahoitajalleni. Hän ei vastannut, mutta hyvin pian soittoyritykseni jälkeen klinikan toiminnasta vastaava työntekijä soitti minulle.

Sovimme, että he konsultoivat lääkäriä jo valmiiksi ja ovat valmiita antamaan minulle seuraavan annoksen aikaistettuna -käytännössä siis viikonloppuna- jos vieroitusoireet alkavat ennen sunnuntai-iltaa. Seuraavan annoksen saan joka tapauksessa maanantaina.

Iltapäivällä olen ollut melko ahdistunut. Minua ei ole ahdistanut aikoihin, joten tottakai tässä edelleen miettii, että tasaantuuko oloni -fyysisen lisäksi myös henkinen- ja kauanko siihen menee. Nyt ollaan tosin vasta viikolla kaksi, joten on liian aikaista tehdä mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Buvidalista vielä–

Olen saanut paljon kyselyjä Buvidaliin ja hoitooni liittyvistä perusasioista.

  • Suboxone-annokseni oli 18mg/vrk.
  • Olen ollut hoidossa 10 vuotta ja annos on ollut koko ajan joko 18 tai 20mg
  • Buvidal-viikkoannokseni on 32mg, joka on viikkoinjektioiden maksimi
  • Kuukausiannokseni tulee olemaan 4x viikkoannos, eli 128mg

Buvidalin vaikutusmekanismi on erilainen, kuin muiden korvaushoitolääkkeiden. Injektioneste on pitkävaikutteinen (depot), eli se vapautuu hitaasti verenkiertoon ihon alta.

Huippuvaikutus saavutetaan noin 90 minuutissa. Varsinaiseen huippuvaikutukseen päästään kuitenkin vasta 2. tai 3. injektion antokerralla, koska teho nousee alussa jokaisen antokerran myötä. Tästä syystä ensimmäisillä kerroilla voi esiintyä vieroitusoireita. Niiden pitäisi kuitenkin kadota viimeistään 3. kerralla.

Vaikuttava aine on buprenorfiini. Sidosaineet ovat

  • Soijapavun fosfatidyylikoliini
  • Glyserolidioleaatti
  • Etanoli, vedetön (vain viikoittain annosteltavassa lääkemuodossa)
  • N-metyylipyrrolidoni (vain kuukausittain annosteltavassa lääkemuodossa)

Injektio annetaan pakaran, reiden, vatsan alueen tai olkavarren ihon alle. Samalle alueelle voidaan antaa useita injektioita, mutta injektiokohtaa on vaihdettava jokaisen injektion yhteydessä ja täsmälleen samaan kohtaan saa antaa uuden viikoittaisen ja kuukausittaisen injektion vasta aikaisintaan 8 viikon kuluttua.

Hoidon jatkuessa voit saada yhden 8 mg:n suuruisen Buvidal-lisäannoksen viikoittaisten tai kuukausittaisten hoitokertojen välillä, jos se on lääkärin mielestä aiheellista.

Lisäannoksista päättää siis aina hoitava lääkäri. Omalla kohdallani oireeni oli tulkittu virheellisesti alkavaksi influenssaksi, mutta mikäli potilaalla on selkeitä vieroitusoireita, hoitavalla taholla ei ole syytä kieltäytyä antamasta lisäannosta. Poikkeuksena raskaana olevat potilaat, joiden maksimiannosta ei välttämättä voi ylittää.

Seuraavan viikkoinjektion antaminen aikaistettuna on toinen vaihtoehto, mutta annoksen antoa voi aikaistaa maksimissaan kaksi vuorokautta. Mikäli vieroitusoireet alkavat 3-4 vuorokauden kuluttua injektion annosta, lisäannos on ainoa vaihtoehto.

Suurin viikoittainen annos, jos saat Buvidal-hoitoa viikoittain, on 32 mg ja yksi 8 mg:n lisäannos. Suurin kuukausittainen annos, jos saat Buvidal-hoitoa kuukausittain, on 128 mg ja 8 mg:n lisäannos.

Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen, joskin mielialojen heittely hieman huolestuttaa. Palaan asiaan viimeistään seuraavan viikkoinjektion jälkeen, mutta jo aiemmin, jos saan vieroitusoireita.

Keskiviikon välikuolema #4

Syntax Error

Kaikki alkoi jo olla kunnossa, mitä TFW Konalan haasteeseen tulee. Sain kiinni motivaatiostani ja ”urheilijaminänikin” alkoi heräillä. Sitten iskivät stressi, unettomuus ja paniikkikohtaukset.

En ole kärsinyt paniikkikohtauksista vuosiin, mutta toissapäivänä, kesken illallisen, aloin yhtäkkiä hyperventiloida ja olin varma, että kuolen. En tiedä, mistä tämä paniikki nyt yhtäkkiä tuli. Toki, minulla on stressiä työssä, koulussa ja niin edelleen, mutta stressin määrä ei ole muuttunut viime vuosien aikana.

Ainoa, missä on tapahtunut muutoksia, on sydänlääkitykseni. Oloni on ollut fyysisesti melko huono. Paniikin syy voi hyvinkin olla stressin ja huonovointisuuden lisäksi huonosti nukutuissa öissä.

Ei siinä mitään, kaikilla on joskus huonompia aikoja. Mutta minkä vuoksi ihminen alkaa huonosti voidessaan myös syödä huonosti? Kaikille tuskin käy näin, mutta tunnen itseni lisäksi suuren joukon ihmisiä, jotka vetoavat huonosti syödessään stressiin tai muuhun kuormitukseen.

Voimani eivät ole viimeisten parin päivän aikana kerta kaikkiaan riittäneet siihen, että olisin pitänyt kiinni ruokarytmistä tai ylipäätään edes syönyt jollain tapaa järkevästi.

Oma kierteeni menee suunnilleen näin: stressi –> unettomuus –> ahdistus –> ahdistuksen aiheuttama ruokahaluttomuus –> syöminen jää väliin –> voimattomuus –> voimattomuuden korjailu sokerilla –> huono olo –> lisästressi –> pahempi unettomuus –> pahempi ahdistus –> syön entistä vähemmän ja huonommin -ja niin edelleen.

Tiedän, että oloni paranisi ainakin vähän, mikäli pitäisin kiinni ruokarytmistä ja muista asioista, joihin voin vaikuttaa. Mutta minä kuulun valitettavasti siihen ihmisryhmään, joka menee ahdistuessaan henkisesti täysin jumiin.

Toimintakyvyttömäksi.

Syntax Error.

Tämä voimattomuus ja toimintakyvyttömyys johtaa myös siihen, että en pääse aamulla sängystä ylös -tämän vuoksi eilisaamun Hurrikaani jäi väliin. Treenin väliin jääminen aiheuttaa morkkiksen, joka pahentaa jumia entisestään.

Tänään illalla olisi vuorossa haasteeseen kuuluva voimatreeni, johon todellakin haluaisin osallistua. Mutta sitä ennen olisi saatava syötyä, koska voimani eivät muuten riitä kotoa lähtemiseen. Saati treenaamiseen.

Sain onneksi akuuttiajan lääkäriltä, joka on vastuussa lääkemuutoksistani. Jää nähtäväksi, mitä tapahtuu. Ja nyt te, joilla on vastaavia kokemuksia toimintakyvyttömyyksistä; olisi kiva kuulla, miten huijaatte itsenne näiden jumien ohi.

Kaikki vertaisten neuvot ovat tervetulleita.

EDIT; selvisin onneksi illan haastetreeniin ja täytyy sanoa, että vaikka olen todella poikki, olo on todella hyvä sekä fyysisesti, että henkisesti. Jospa tässä saisi ensi yönä nukuttua taas kunnolla, niin maailma voisi näyttää loppuviikolla huomattavasti valoisammalta.

Subutexin matka Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi, osa 2.

Trigger warning! Postaus sisältää aikakauslehtikuvia iv-huumeista ja katukauppalääkkeistä

Sarjan ykkösosassa kerrottiin, miten Jesse oli lähtenyt pohjoiseen myymään korvaushoitolääkkeitään ja miten sekä korvaushoito että korvaushoitolääkkeiden katukauppa alkoivat Suomessa.

::::::

Subutexin määrä katukaupassa lisääntynyt

Vuonna 2016 tulli takavarikoi noin 21 000 Subutex-tablettia, kun edellisvuonna niitä oli vain päälle 18 000. Myös Helsingin huumepoliisin ”Kaupungin varjoja” –blogissa kerrottiin suurista takavarikoista vuodelta 2016. Suurin yksittäinen takavarikko tapahtui marraskuussa.

Katukaupassa olevat korvaushoitolääkkeet liuotetaan veteen, jotta ne voidaan pistää suoneen. Kuvituskuvaa ©Mediaposse Helsinki

Poliisin blogista:

Helsingin huumepoliisi teki marraskuussa 2016 Suomen historian suurimman Subutex- huumausainetakavarikon, kun Ranskasta Viron kautta Suomeen yli 40 000 pilleriä salakuljettanut venäläismies jäi kiinni. (- -)

Noin kahden kuukauden ajan venäläismies teki täyden päivätyön Ranskassa ostamalla pillereitä rautatie- ja metroasemilta. Ranskassa pillereitä myyvät narkomaanit, jotka saavat niitä luvallisesti heroiinin vieroitushoitoihin.

Subutex maksaa Ranskan pimeillä markkinoilla 0.80e -1.5e/pilleri ja Suomessa katukaupassa pilleristä saa noin 30 euroa kappaleelta (syksy 2017). Houkutus pillereiden salakuljetukseen on ilmeinen varsinkin, kun Subutexit saa kaupaksi melko vaivattomasti. (- -)

Miehen ostamat isot matkalaukut tulivat ääriään myöten täyteen, eikä niihin muita tavaroita mahtunutkaan. Muutama pippuripussi oli laitettu matkalaukkuihin huumekoiran hämäämiseksi. Paluu tapahtui busseilla ja takseilla Tallinnaan, josta edelleen lautalla Suomeen. Tallinnan satamassa mies ostatti paikallisella naisella itselleen liput Helsinkiin, jotta mitään jälkeä hänen liikkumisestaan ei tulisi viranomaisten tietoon. (- -)

Loppupäätelmänä on, että Subutex-ralli Ranskasta ei lopu ennen kuin Ranskan viranomaiset puuttuvat siihen kaikella tarmolla.

Tullin mukaan buprenorfiinikeikoissa suuri osa tekijöistä on Suomesta. He eivät erittele ihmisten alkuperää sen tarkemmin; puhutaan Suomessa asuvista.

Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen kertoo, että salakuljetusmetodeita ei paljasteta.

”Emme halua antaa kenellekään neuvoja, miten tehdä asiat. Mutta sanotaan näin, että metodeja kierrätetään. Jotkut 90-luvulla käytetyt keinot ovat tulleet takaisin.”

Avointa kauppaa korvaushoitolääkkeillä

Subutex (”Subu”, ”Teksi”, ”Tekkeni”, ”Orkkis”, ”Kasi”) on nykyisessä korvaushoitokäytännössä korvattu lähes kokonaan Suboxone (”Xone”, ”Filmi”) -nimisellä valmisteella, jossa on buprenorfiinin lisäksi naloksonia. Naloksoni kumoaa opioidin euforisoivan vaikutuksen ainakin teoriassa.

Osa tätä juttua varten haastatelluista käyttäjistä kertoi, ettei huomaa eroa Subutexin ja Suboxonen välillä. Suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että Suboxone pitää vain terveenä, siinä missä Subutex euforisoi. Viime aikoina tabletit on korvattu korvaushoidossa pieniä teipinpaloja muistuttavilla filmeillä, joita on vaikeampi käyttää väärin.

Lisäksi markkinoille on nyt tullut uudenlainen, ihon alle injektiona pistettävä valmiste, Buvidal. Injektio estää kotilääkkeiden valumisen katukauppaan, sillä lääke pistetään klinikalla joko kerran viikossa tai kerran kuukaudessa.

Yhteistyökumppanimme kirjoittaa Buvidal-kokemuksistaan tässä samassa blogissa nimimerkillä ”Koekaniini”.


Suboxone-filmejä on vaikeampi väärinkäyttää, kuin tabletteja, mutta se ei ole mahdotonta.
Kuvituskuvaa ©Mediaposse Helsinki

Jotta filmejä voisi käyttää suonensisäisesti, ne pitää ensin liuottaa veteen ja vetää filtterin kautta ruiskuun. Filtteri ei kuitenkaan poista suun kautta nautittavaksi tarkoitettuja täyteaineita, jotka aiheuttavat käyttäjille intensiivistä päänsärkyä ja vaarallisia horkkakohtauksia.

Jesse odottelee toimittajaa eräällä Espoon juna-asemalla. Hänellä on mukanaan korvaushoitolääkettään Suboxonea, jota haluaisi joko myydä tai vaihtaa rauhoittaviin lääkkeisiin. Kauppanimellä tai edes vaikuttavalla aineella ei ole väliä, kunhan aine kuuluu bentsodiatsepiinien lääkeryhmään.

”Jengi ostaa Xonea vaan, jos Subutexia ei oo tarjolla tai jos ei oo varaa. Subu maksaa pahimmillaan kolme kertaa enemmän”, Jesse kertoo.

”Tällä hetkellä Subutexistä joutuu maksamaan 20-45€ riippuen siitä, ostaako frendiltä vai tuntemattomalta. Xonea voi saada 15 eurolla. Lisäksi filmeistä maksetaan vielä nappejakin vähemmän. Se johtuu ihan siitä, että filmejä on vaikeampi lyödä hihaan.”

Jessen eteen seisahtuu vanhempi herra, joka ei edusta kantaväestöä. Hän silmäilee Jesseä tuiman näköisenä. Päihtymystila on sitä luokkaa, että ilman vieressä olevaa, tukevaa betonipylvästä hän silmäilisi Jesseä maan rajasta.

”Sillä on joku ryynipurkki kädessä”, Jesse toteaa.

”Mä veikkaan, että Subun osto hoituu tässä samalla.” Näinkö helposti se kävi?

Jessen ostoksia. Suomessa kauppanimellä Rivatril myytävää bentsodiatsepiinia valuu Suomeen Viron markkinoilta Rivotril-kauppanimellä.
©Heidi Merima

Koekaniini: Miten meni, noin niinku omasta mielestä?

Okei. Lyhyt kertaus; sain Buvidal-injektion viime tiistaina ja vieroitusoireet alkoivat torstain ja perjantain välisenä yönä. Vaikka klinikalta oltiin luvattu, että saan apua heti, jos oireita tulee, jäin täysin oman onneni nojaan.

Lievitin oireita kaikilla mahdollisilla sallituilla aineilla, mutta mistään ei ollut apua. En päässyt viikonloppuna töihin, ja maanantain suureen ja tärkeään tenttiin valmistautuminen jäi niin vähäiselle, että jätin menemättä. Lopullinen arvosanani suuresta opintojaksosta määräytyy tämän tentin perusteella, enkä halua klinikan aiheuttamia ykkösiä todistukseeni.

Aktuaalista kuvaa maanantaiaamulta

Kuten arvata saattaa, olin todella vihainen, kun viimein pääsin maanantaiaamuna klinikalle. En ollut nukkunut ja joka paikkaa särki. Olin valmistautunut etukäteen siihen, että en saa injektiota vieläkään. Olin myös valmistautunut taistelemaan saadakseni selityksen sille, miksi koko homma kusi näin pahasti.

Laitoin puhelimen nauhoittamaan tarkoituksenani tehdä klinikkakäynnistä podcast, jonka julkaisen ja jaan tiedotusvälineille, mikäli asiat menevät vielä pahemmin pieleen tai virhettä yritetään joko peitellä tai vähätellä.

Omahoitajani oli kuitenkin heti ovella minua vastassa, joten osasin odottaa, että asiat menevät niin hyvin, kuin ne tässä vaiheessa voivat mennä ja minulle kerrotaan totuus. Kävimme läpi loppuviikon tapahtumat ja hoitaja antoi selityksen, joka on ainoa, jonka olisin ylipäätään hyväksynyt.

”Asiat menivät pieleen, näin ei olisi saanut tapahtua. Olin itse poissa, ja muut eivät olleet ajan tasalla tilanteesta.

Perjantaipäivä vielä pahensi klinikan kaaosta.”

-K-klinikan hoitaja-

Raivoni laantui, kun hoitajani myönsi klinikalla tapahtuneen virhearvioinnin. Hän jäi soittamaan lääkäriltä lisäohjeita ja kuulin puhelusta vain sanat ”täällä on nyt tää reportteri…”.

No. Sain seuraavan injektion tänään, vain päivän alkuperäisestä aikataulusta aikaistettuna. Hommanhan olisi pitänyt mennä niin, että olisin saanut joko lisäannoksen tai seuraavan annoksen injektiona silloin, kun vieroitusoireet alkoivat. Klinikan työntekijöille pitäisi olla selvää, että addikti osaa kyllä kertoa, koska on kyse vieroitusoireista ja koska ei.

Näin asioiden olisi pitänyt mennä.

Ensimmäisen injektion lyhyeen vaikutusaikaan löytyi onneksi syitä; alla on naloksonia edellispäivien Suboxoneista ja jostain syystä pitoisuudet nousevat 2-3 ensimmäisellä kerralla, ennen kuin injektio alkaa toimia täydellä teholla.

Myös pistopaikalla on jotain vaikutusta. Sain viimeksi injektion olkapäähän, ja pistokohdassa on edelleen kipeä patti. Tällä kertaa injektio pistettiin lääkärin ehdotuksesta vatsaan, mihin ei jäänyt edes pattia.

En suostunut luonnollisesti poistumaan klinikalta, ennen kuin meillä oli suunnitelma seuraavalle viikolle valmiina. Minulle tarjottiin pariin kertaan ”kyllä se toinen injektio varmasti kantaa” -poistumista, mutta viime viikon kokemusten jälkeen jäin jankkaamaan asiasta siihen saakka, kunnes kaikille osapuolille oli täysin selvää, miten toimitaan.

No comments.

Omahoitajani on paikalla torstaihin saakka ja lääkäri, joka on asiastani kartalla, on puhelimen päässä koko ajan. Eli jos minulle tulee tällä viikolla oireita viimeistään torstaina, omahoitajani on paikalla, eikä minun tarvitse tapella lisäavusta.

Sovimme, että soitan hänelle joka tapauksessa torstaina ja teemme suunnitelman loppuviikkoa varten, mikäli oloni on vielä torstaina ok. Teen seuraavan päivityksen siis viimeistään torstaina tai jo sitä ennen, jos saan vieroitusoireita. Mutta tämä ei ollut vielä tässä.

Viimeisen viikon tapahtumat ovat jättäneet minulle ja monelle muulle Buvidal-hoitokandidaatille enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia.

Mitä tapahtuu potilaille pienemmillä paikkakunnilla, joissa klinikka ei ole viikonloppuisin auki? Joutuvatko ihmiset kärsimään mahdollisista vieroitusoireista monta päivää?

Millä perusteella lisäannos tai aikaistettu annos voidaan jättää antamatta?

Ottaako kukaan vastuuta tällaisista tilanteista, mitä minulle tuli eteen? Entä, jos olisikin käynyt pahemmin?

Selvitän näitä ja muita eteen tulevia kysymyksiä tulevien viikkojen aikana. Jos sinulla on aiheeseen liittyvä kysymys, jätä se alle. Hankin tarvittavat asiantuntijahaastattelut ja julkaisen ne tässä blogissa.

Viikko 3 HALLUSSA!

Mieletön fiilis! Haasteryhmä lauantaina. Kirjoittaja takarivissä, toinen oikealta.
©Judit Sziva

Hallussa!

Aikuisten oikeesti!

Ensimmäisen kerran todellakin tarkoitan tätä. Vihdoinkin. Tunnen pystyväni tähän -liikkumaan säännöllisesti siis- ja tunnen edistyväni. Ennen muuta tunnen uskaltavani heittäytyä täysillä.

Kyykkäämään hieman syvemmälle, laittamaan vähän lisää painoja.. sillä mitä sitten, vaikka en pystyisi tekemään kaikkia toistoja? Olen ainakin todella testannut, mihin voimani riittävät.

Tajusin tänään, miten suuri merkitys pienillä teknisillä asioilla on. Kun kavensin hieman liian leveää kyykkyasentoani, sain liikkeen tuntumaan oikeissa kohdissa. Kun korjasin tangon juuri oikeaan kohtaan olkapäilläni, pystyin lisäämään painoa.

Ymmärrän, jos pyörittelet silmiäsi. Nämä asiat kuulostavat itsestäänselvyyksiltä. Mutta vaikka asiat tietää teoriassa, on eri asia tajuta ne käytännön kautta. Todella huomata, miten valtava merkitys pieniltä tuntuvilla asioilla on.

”Hei wow, Heidikin tajusi vihdoin, mistä on kyse!”
Päävalmentaja Johanna Verhon kuvannut ©Seppo Verho

Sain Keskiviikon välikuolema -postaukseeni palautetta, jossa korostettiin, ettei pidä vertailla itseään muihin. Että jokainen edistyy, jos vain tekee parhaansa.

Tämäkin on asia, jonka kyllä tiedän. Siitä huolimatta on ollut todella vaikeaa olla vertailematta itseään nimenomaan muihin haastejengiläisiin. Olemme aloittaneet samaan aikaan ja treenanneet saman verran, joten edistystäkin odottaisi tapahtuvan -jos ei nyt samassa tahdissa, niin edes.. samana vuonna. Tajuan toki, että pohjakunto ja yksilölliset erot vaikuttavat edistykseen.

Mitä tulee pelkooni siitä, etten edisty ollenkaan, haluan selventää asiaa hieman. Pelkoni liittyy sydänvikaani ja vahvaan lääkitykseeni. Pelkään tarkalleen ottaen sitä, että kehitykseni on sairauteni vuoksi niin hidasta, että turhaudun ja motivaationi loppuu kesken.

Pohjimmiltaan pelkoni on siis ollut luovuttamisen pelkoa. Mutta mitä pidemmälle olen haasteessa edennyt, sitä vahvemmaksi motivaationi on kasvanut. Ja sen myötä pelkoni vähentynyt.

Vastasin palautteen antajalle ja lupasin, että postaus, jossa kerron, etten pelkää enää luovuttamista, on tulossa. Ja tässä se nyt tulee. En todellakaan pelkää enää sitä, että luovuttaisin, koska olen jo huomannut edistyväni.

Olen löytänyt motivaationi. Motivaatiolla tarkoitan sitä, että minun ei tarvitse enää taistella itseäni treeneihin. Lähden haasteeseen kuuluviin voimatreeneihin ilolla.

Hurrikaaneista voidaan puhua joskus toiste…

Peace Out!

Terveysterveiset #viikko3

Älä laihduta!

Tämän viikon terveysterveiset tulevat intuitiivisen syömisen kokemusasiantuntijalta, Anna Rinta-Jyllilältä. Rinta-Jyllilä on laihduttanut elämänsä aikana arviolta lähemmäs sadan kilon verran.

”Millon se oli kaalisoppadieettiä, milloin ’syön terveellisemmin mutta rajotan kaloreita’ -ajatusta, milloin herkkulakko”, Rinta-Jyllilä listaa.

”Olen myös karpannut, skarpannut ja kaikkea mahdollista. Lopputulos oli aina sama; kilot tulivat takaisin, yleensä tietysti korkojen kera. Aloin kaivata vaihtoehtoista tapaa toimia.”


Anna Rinta-Jyllilä huomasi, että laihduttaminen ei kannata. Kuva Annan
Heftytraining-blogista

Rinta-Jyllilä oli vielä kymmenen vuotta sitten toistakymmentä kiloa painavampi. Sitten hän päätti, ettei laihduta enää ikinä.

”Aloitin kuitenkin kuntoprojektin. Tavoite oli sellainen, että ei väliä, mitä tapahtuu painolle, kunhan kunto nousee”, Rinta-Jyllilä sanoo.

”Tämä poisti kaiken paineen kuntoilusta. Paino kuitenkin putosi projektin seurauksena ja se on pysynyt poissa kymmenen vuotta ilman, että olen tehnyt sen eteen mitään.”

Rinta-Jyllilä on intuitiivisen syömisen puolestapuhuja, samoin, kuin ravitsemusasiantuntija Patrik Borg. Kyseessä on metodi, joka nojaa ihmisen sisäsyntyisiin ”syömisen tehdasasetuksiin.”

”Pyritään siihen, että syötäisiin nälkä- ja kylläisyyssignaalien perusteella. Ja sehän ei ole aluksi helppoa! Varsinkaan, jos on laihdutustausta”, Rinta-Jyllilä nauraa.

”Patrikin metodin mukaan kaikki alkaa säännöllisestä syömisestä. Jos keho ja mieli ovat ihan hukassa signaalien kanssa, säännöllisen ruokarytmin kanssa niitä on pikkuhiljaa helpompi ja helpompi tunnistaa.”

Metodiin kuuluu myös ehdoton sallivuus. Sallivuus näkyy myös TFW:n haasteissa, joissa painotetaan ennemmin lisäämään ruokavalioon sieltä puuttuvia asioita, kuin poistamaan mitään.

Rinta-Jyllilä alkoi pitää vuonna 2013 Heftytraining-blogia, joka perustui ajatukseen kuntoilusta ilman painonpudotustavoitetta. Viimeisin postaus, tammikuulta 2019, alkaa näin:

”Tammikuu on jo vuosia ollut kuntosalien ja liikuntakeskusten kiireisin kuukausi. Vuoden vaihtuessa iso joukko ihmisiä päättää aloittaa uuden elämän ja tehdä kuntoremontin. Tyypillisesti helmikuun lopulla saleilla on jo huomattavasti väljempää.

Miksi näin käy? Vaikka pyhästi vannotaan, että nyt elämä muuttuu, siihen ei lopulta pystytäkään kovin pitkäjännitteisesti. Sohva alkaa kutsua, aikataulut eivät natsaa ja flunssia alkaa tulla. Äkkiseltään voisi luulla, että syy tähän on itsekuri.

Väitän kuitenkin, että motivaation saa pidettyä yllä jopa vuosia myös hyvin alhaisella, lähes olemattomalla itsekurilla. Itseasiassa liian hyvä itsekuri saattaa jopa olla motivaatiolle myrkkyä. Usein juuri itsekurin voimalla treeni on aloitettu aivan liian kovalla teholla. Ylimitoitetuista odotuksista tiputaan alas korkealta ja kovaa.”

Tämä on todella lohdullista luettavaa. Itsekurilla pääsee alkuun, mutta ei kovin pitkälle. Motivaatio on se, jota myös minä tarvitsen elämänmuutoksessani. Perehdyn aiheeseen tarkemmin ensi viikon terveysterveisissä.

Kuten Rinta-Jyllilä sanoo, muutoksen ei tarvitse olla suuri tuottaakseen toivottuja tuloksia. Vaikka mieleni tekisi lähteä kuntosalille TFW:n välipäivinä varmistelemaan edistymistäni, en sitä tee.

En myöskään ruoski itseäni, jos säännölliseen ruokarytmiini pääsee eksymään satunnainen Fazerin salmiakkijäätelöpuikko.

”Jos herkut ovat kiellettyjä, niiden arvo on silmissäsi paljon suurempi, kuin mitä se olisi, jollet olisi kieltänyt niitä itseltäsi”, Rinta-Jyllilä sanoo.

Palkintoarvon purkaminen tapahtuu sallivuuden kautta.”

Mikä ihana ajatus. Jälleen kerran. Ihanaa viikonloppua, olkaa itsellenne armollisia.

Koekaniini: perjantain ylläri

Sain siis Buvidal-injektion viime tiistaina. Alkuun kaikki oli todella hyvin, en palellut öisin ja aamulla heräsin pirteänä – toisin, kuin Suboxone-filmien aikana. Olen herännyt viimeisen 10 vuoden aikana joka ikinen aamu kylmissäni sekä fyysisesti että henkisesti.

Pelkäsin kaikista eniten sitä, että aamuni ei lähde käyntiin ilman filmejä. Mutta kas kummaa, olin todellakin käynnissä heti herättyäni. Vielä torstaina olin sitä mieltä, että mikään ei voi mennä vikaan.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin vieroitusoireisiin. Taustaksi on kerrottava, että lopetin korvaushoidon muutama vuosi sitten. Viimeinen alasajo tehtiin laitoksessa ja hyvä niin; olin vielä kuusi viikkoa lääkkeen loppumisen jälkeen niin kipeä, että olisin halunnut kuolla.

Pahimmat kivut olivat jalkojen lisäksi suolistossa. Minulla ei ole tavallisesti mitään suolisto-oireita, mutta silloin tuntui, että selkälihasteni alla oleva osa minua on tulessa. Laitoksen lääkäri ei meinannut tuolloin uskoa, että kipu on suolistossa, sain pitkään pelkkiä selkäsärkyyn tarkoitettuja lääkkeitä. Välillä kipu yltyi niin kovaksi, että minut lähetettiin sairaalapäivystykseen saamaan apua.

Kun lääkäri lopulta suostui kokeilemaan kovaan sisäelinkipuun tarkoitettua Litalginia, kipu loppui, kuin seinään. Laitoksen hoitajat sanoivat minulle useasti, etteivät ole koskaan nähneet kenenkään tulevan yhtä sairaaksi korvaushoidon lopetuksessa.

Kun oireet eivät olleet vielä kuukausienkaan päästä hellittäneet, pääsin takaisin korvaushoitoon, vaikka määräaika suoralle paluulle oli jo umpeutunut. Joten osasin odottaa, että vaihto Suboxonesta Buvidaliin ei käy aivan ongelmattomasti.

K-klinikalla kerrottiin, että jos tunnen vieroitusoireita, minun tarvitsee vain soittaa klinikalle, ja saan joko lisäannoksen tai seuraavan täyden injektioannoksen aikaistettuna.

Kun sitten perjantain vastaisena yönä heräsin tuttuun suolistokipuun, lihassärkyyn ja kylmyyteen, en osannut pelätä sen kummemmin, koska klinikan aukeamiseen ei ollut montaa tuntia aikaa. Soitin heti aamusta. Omahoitajani ei ollut paikalla, joten eräs toinen hoitaja lupasi soitella minulle ”myöhemmin.”

Odottelu vieroitusoireisena oli yhtä helvettiä, varsinkin, kun töihin lähdön ajankohta lähestyi. Soitin klinikalle uudelleen vähän kahden jälkeen, koska tiesin klinikan menevän puoli kolmelta kiinni. Toimistosihteeri vastasi ja sanoi ”kaikki hoitajat ovat jo lähteneet kotiin.”

M_I_T_Ä_ _V_I_*_*_U_A_??

ENTÄS MINÄ?

Jäin tuijottamaan luuriani täysin shokissa puhelun jälkeen. Tässäkö tämä klinikan tuoma ”turva” nyt oli? Miten voi olla mahdollista, että minulle ei edes soitettu takaisin, vaikka sanoin puhelussa, etten ole työkuntoinen ja työpäivä on alkamassa?

Yllättäen kuitenkin noin tunti kyseisen puhelun jälkeen klinikan numerosta soitettiin. Hoitaja sanoi, että on keskustellut lääkärin kanssa oireistani -kylmyydestä, kivuista ja suolistokivusta- ja ”ne eivät kuulosta vieroitusoireilta”. Seuraava lause pudotti maailmaltani pohjan.

”Voit tulla maanantaina voinnin arvioon.”

Ne teistä, joilla on kokemusta vieroitusoireista, voivat kuvitella, miltä minusta tuntui perjantaina, kun kuulin, että saan apua vasta maanantaina. Samanlaista epätoivoa ja pelkoa en ole tuntenut aikoihin.

Minun olisi pitänyt olla viikonloppu töissä. Koska olen yrittäjä, asiakkaani jäävät nyt ilman työsuoritusta ja minä ilman palkkaa. Lisäksi maanantaina on tentti, joka on viimeinen etappi minun ja tutkintoni välissä.

En osaa sanoin kuvailla, miten kauhuissani ja ennen kaikkea pettynyt olen. Vaikka kerroin puhelimessa, että yritykseni ja koulutukseni ovat vaakalaudalla, ellen pysty tänä viikonloppuna suoritumaan täydellisesti, niin vastaus oli ”voi voi.”

Voi voi, jos en valmistu ammattiin? Voi voi, jos yritykseni menettää suuren ja tärkeän asiakkaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että klinikka ei pidä lupauksistaan kiinni?

Voi voi, jos joudun lääkitsemään itse itseäni, kun en kestä enää?

Minä todella haluan tähän injektiohoitoon. Siis ihan todella. Klinikan hoitajat ja lääkäri voivat siis olla täysin varmoja siitä, että _en_valita_turhasta. Nyt on lauantai, eli olen kärsinyt vieroitusoireista puolitoista vuorokautta. Aika on tuntunut puoleltatoista vuodelta.

Maanantaihin on vielä todella monta, monta, monta, monta paskamaista hetkeä aikaa. Ja kyllä, osasin odottaa, että ensimmäinen injektio ei kanna viikkoa, koska minulla on kymmenen vuoden naloksonit alla.

Mutta en todellakaan osannut odottaa, että minut jätetään oman onneni nojaan.

Royalty-free stock illustration of a poop emoji, in tears. It looks sorrowful and upset.

Subutexin matka Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi, osa 1.

Tämänpäiväinen aiheemme liittyy Koekaniini-nimimerkin blogisarjaan. Koekaniini kirjoittaa uudesta Buvidal-korvaushoitolääkkeestä, joka annetaan injektiona kerran viikossa tai kuukaudessa.

Tänään julkaisemme ensimmäisen osan toimittaja Heidi Meriman korvaushoitolääke Subutexia käsittelevästä reportaasista. Seuraavat osat julkaistaan vuorotellen Koekaniinin postausten kanssa.

Subuja spottaamassa

Teksti ja kuvat Heidi Merima/Mediaposse Helsinki

Subutex on muuttunut nopeasti pienen ryhmän korvaushoitolääkkeestä Suomen käytetyimmäksi suonensisäiseksi huumeeksi. Syksyllä 2017 Subutexia oli laajalti tarjolla etenkin Pohjois-Suomen katukaupassa. Hinnat ovat silti pohjoisessa moninkertaisia pääkaupunkiseutuun nähden.

Jesse istuu hiihtohissitasanteella Ounasvaaran huipulla ja puree kynsiään. Hän on matkustanut Suomen halki saadakseen paremman hinnan tavarasta, jota on kauppaamassa. Epäonnistumisen mahdollisuutta ei ole. Jos kaupat menevät pieleen, velat jäävät maksamatta ja Jesse joutuu jäämään pohjoiseen velkojiaan pakoon.

Jesse Ounasvaaralla kesällä 2017.
©Heidi Merima

Kipu- ja korvaushoitolääkkeenä tunnettu, opiaattien ryhmään kuuluva buprenorfiini (kauppanimi Subutex) tuli Suomeen 80-luvulla. Alkuun sitä sai ainoastaan Pentti Karvoselta, joka oli ensimmäinen korvaushoitoa tarjonnut lääkäri Suomessa.

Karvonen keskeytti lääkkeen määräämisen 80-luvun lopulla, kun hänen kollegansa menetti reseptinkirjoitusoikeutensa korvaushoidon tarjoamisen vuoksi. Karvonen jatkoi toimintaansa vuonna 1993. Vuonna 1997 Karvonen menetti pkv-lääkkeiden (pääasiassa keskushermostoon vaikuttava) reseptinkirjoitusoikeuden.

”Jos sai Karvosen vakuutettua siitä, että oli tosissaan hakeutumassa korvaushoitoon, hän varasi lääkärinajan Ranskasta”, Karvosen potilaana ollut Pete kertoo.

”Ranskalaislääkärit olisivat määränneet mitä tahansa, mutta Karvonen oli tarkka resepteistä. Tullista pääsi vaivatta läpi, ellei mukana ollut mitään ylimääräistä. Jotkut ostivat kuitenkin bentsoja (bentsodiatsepiini, rauhoittava lääke) katukaupasta ja homma saattoi kaatua siihen.”

Matka Suomen käytetyimmäksi iv-huumeeksi

Aineen katukauppa alkoi joidenkin mediassa esitettyjen tietojen mukaan Raahesta, kun eräs mestaritason voimailija asioi Karvosen vuonna 1996 perustamalla Benemix-klinikalla. Benemix oli Suomen ensimmäinen varsinainen korvaushoitoklinikka, joskaan 90-luvulla aineen jakelua ei oltu vielä aloitettu Suomessa.

Tarinan mukaan kyseinen voimailija sai nivelkipuihinsa buprenorfiinia. Tieto aineesta levisi voimailijan kautta raahelaisille diilereille, jotka hakeutuivat Karvosen hoitoon. Vuosituhannen vaihteessa tuolloin 17 000 asukkaan Raahessa arvioitiin olevan ainakin 150 Subutexin väärinkäyttäjää.

Tullin valvontajohtajan Hannu Sinkkosen mukaan kyseessä on urbaanilegenda.

”Ei tää asia näin kyllä mennyt”, Sinkkonen toteaa.

”Buprenorfiinin salakuljetus on ollut alusta saakka pääosin ammattilaisten käsissä. Ainetta on hankittu ympäri Eurooppaa sieltä, missä se on ollut halvinta ja helpoiten saatavilla.”

”Kun aineen saanti on tyrehtynyt muualta 90-luvun lopulla, salakuljettajat siirtyivät Ranskaan.”

Raahessa olleiden väärinkäyttäjien määrä ei ollut kuitenkaan kovin väärin arvioitu. Ensimmäistä suuren luokan Subutex-tapausta käsiteltiin Raahe-Ylivieskan käräjäoikeudessa vuosina 1999-2000. Tapauksesta sai tuomion 13 henkilöä huhtikuussa 2000. Tuomiot vaihtelivat huumausainerikoksesta törkeään huumausainerikokseen.

Yksi Raahen syytetyistä oli tuonut Ranskasta toista sataa tablettia ja myynyt niitä 500 markan kappalehintaan. Oikeus katsoi keskimääräiseksi hankintahinnaksi 75 markkaa per tabletti, mikä perustui lentolippujen ja Ranskassa oleskelun kustannuksiin. Miestä ei kuitenkaan syytetty myyntiaikeista.

Suboxone-filmejä. Filmejä myydään katukaupassa käytettäväksi suonensisäisesti.
©Heidi Merima

Korvaushoito tuli osaksi suomalaista päihdepalvelujärjestelmää vuonna 2000. Saman vuoden aikana Subutexin katukauppa oli levinnyt jo kaikkialle Suomeen.

Subutexin suosio lisääntyi entisestään, kun heroiinin saanti vaikeutui vuoden 2000 ratsioiden jälkeen. Lukuisia kauppiaita jäi kiinni ja suurimmat salakuljetusringit hajotettiin. Lopullinen niitti laajalle heroiinikaupalle oli suuren tuottajamaa Afganistanin sodan alkaminen vuonna 2001.

Samaan aikaan opioidikorvaushoito yleistyi Ranskassa ja aineen saanti helpottui. Buprenorfiinia sai jopa yleislääkäreiden vastaanotolta. Reseptinkirjoitusoikeus vapautettiin kaikille terveyskeskuslääkäreille, kun Ranska taisteli heroiinin käytön myötä pahentunutta AIDS-epidemiaa vastaan.

Subutexista tuli tuolloin käytetyin piikkihuume myös Suomessa. Ykkössija on säilynyt tähän päivään saakka.

”Asiaa on hieman vaikea mitata, koska huumeidenkäyttäjät ovat vaikeasti tavoitettava ihmisryhmä”, erikoissuunnittelija Sanna Rönkä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sanoo.

Sarjan toinen osa julkaistaan viikonloppuna 9-10.02 tässä blogissa.